Harmin astutus tuli ajankohtaiseksi sen täytettyä kolme vuotta. Harmi on kiertänyt näyttelykehiä erinomaisella menestyksellä, siitä kertoo sen saavuttama tittelirivistö ja hienot arvostelut, joita se on saanut mm. rotumme erikoistuomareilta. Ennen kaikkea Harmi on mukava harrastuskoira, jonka kanssa ollaan harrasteltu omaksi iloksi useampia lajeja, vaikkakin agilityssä on näyttelyiden ohella ollut se pääpaino. 

Urosvalintoja mietittiin monelta eri kantilta ja vaihtoehtoja kartoitettiin kotimaan lisäksi myös naapurimaista. Kriteerejä tietysti urosta kohtaan oli ja koirien taustoja yritettiin  kaikin keinoin selvitellä. Halusimme  nyt käyttää Harmille suvultaan vähän vieraampaa urosta, jottei sukukatokerroin laske ja sukusiitoskerroin nouse kovin paljon tässä vaiheessa. Rodun geenipoolia on  yritettävä kaikkien pitää yllä ja mahdollisuuksien mukaan jopa laajentaa, joten uroksia on yritettävä etsiä lähialueita kauempaakin.

Yhtenä kriteerinä urokselle oli rotumääritelmän mukainen koko, mieluummin keskivaiheilta koska Harmi itse on suurikokoinen ja sen taustoilta löytyy kookkaita koiria. Lisäksi toiveena oli, että uroksella ei ole arkielämää rajoittavia rasitteita, esimerkiksi ruokaherkkyyksiä. Luonne on erityisen tärkeä ja halusimme Harmille senkin puolesta mahdollisimman tasapainoista urosta. Ulkonäkökriteerejä koon lisäksi ei niin ehdottomia ollut, tietysti kuitenkin rodunomainen ulkomuoto on tärkeä eikä siitä liikaa tingitä. 

Pentueen isäksi valikoitui lopulta Nebojsa. Olin tavannut tämän uroksen ensimmäisen kerran Sveitsin Maailmanvoittaja-näyttelyssä, jossa se silloin esiintyi junioriluokassa, tullen siinä toiseksi. Jäin seuraamaan uroksen kehitystä ja sainkin siitä videoita pitkin matkaa sen aikuistuessa. Odottelimme tietysti myös Nebojsa lonkkatuloksia, koska selvää oli, ettei Harmille tulla käyttämään lonkiltaan keskitasoa huonompaa urosta. Koska lonkkatulos oli ulkomainen, käytin kuvan arviossa myös Kennelliiton lonkkakuvia lausuvalla eläinlääkärillä ja sain puolueettoman, luotettavan arvion lonkista. Nebojsa tasainen luonne oli myös sen puolesta puhuva asia. Nebojsa menestyi hienosti meidän astutuksia odotellessa näyttelyissä ja ehti saamaan kasaan kansainväliseen muotovalion arvoon tarvittavat Cacibit. Kansainvälinen juniorivalio se oli jo ennestään. Lisäksi sillä on saavutettuna usean maan valionarvot ja se on Euroopan juniorivoittaja vuodelta -23. 

Koska uroksen omistaja on Ukrainalainen, uroksen jalostuskäyttöön tietysti liittyi tässä maailmantilanteessa monta kysymysmerkkiä. Tämän vuoksi meillä oli sovittuna hieno varauroskin varalta, mutta alkuperäinen suunnitelma saatiin kuitenkin toteutettua, suuri kiitos silti varauroksen omistajalle. Uros oli astutusajankohtana väliaikaisesti asustelemassa Puolassa, joten astutusreissu toteutettiin kauniiseen Augustowin kaupunkiin tammikuun pakkasilla. Puolassa oli kyllä siinä vaiheessa kevät kovasti tuloillaan, joten kivasti saatiin kokea myös kevääntuntua matkalla. Astutus meni ihan suunnitelmien mukaisesti ja reissu onnistui kaikin puolin loistavasti. Kiitos Olenalle ja Joannan perheelle uskomattoman lämpimästä vieraanvaraisuudesta vierailumme aikana. 

Pentue syntyi 30.3.2025 keisarinleikkauksella. Koska pentuja oli 13, ei kohtu yksinkertaisesti kyennyt supistelemaan niin että pennuilla olisi ollut mahdollisuus syntyä luonnollista kautta. Emän vointikin oli kyllä viimeiset vuorokaudet niin tukala sen ollessa ihan täynnä pentuja, että loputtomiin synnytystä ei voinut pitkittääkään. Leikkauksella saatiin siis maailmaan 13 elinvoimaista pontevaa pentua. Yhden pennun paino ei lopulta lähtenyt kunnolla kasvuun ja pentu ei tehokkaammasta seurannasta huolimatta piristynyt, joten se päästettiin lopulta pois parin päivän iässä. Pentulaatikkoon meillä siis jäi 5 poikaa ja 7 tyttöä, joissa kyllä oli emälle huolehdittavaa ihan riittämiin. Äitinsä tavoin Harmi oli äärimmäisen hyvä emä, se huolehti pennuista itseään säästelemättä ja suojeli pentuja kaikelta ympäröivältä. Pentujen kasvaessa se kuitenkin sopivasti höllensi otettaan ja lopulta ne mummo-koiran kanssa yhdessä huolehtivat ja kaitsivat isoa katrasta. Harmin oma vointi oli välillä vaakalaudalla kohtutulehduksen vuoksi, mutta onneksi sen tila huolellisella hoidolla parani nopsaan. 

Pennut kasvoivat ja kehittyivät tasaisesti ja niiden touhuja oli kiva seurata, eikä niitä voinutkaan hymyilemättä katsella. Toki näin isosta pentueesta oli paljon työtäkin, sehän on selvä. Yksistään kotien etsintä pennuille oli melkoinen projekti, sillä ehdottomasti halusimme kodit, jotka meidän mielestä pennuille parhaiten sopivat.

Kotiin päätettiin jättää yksi narttupentu. Oman pennun valinta näin suuresta tyttöjoukosta ei ollut mitenkään helppoa, ja se pentu olisi yhtä hyvin voinut olla joku muukin kuin se mihin valinta tällä kertaa kallistui.  Onneksi pennuille löysivät ihanat yhteistyökykyiset kodit, joka helpotti vähän niistä luopumista. Mirkan kanssa ajatukset menivät sen verran yksiin, että päätettiin sijoittaa yksi narttupentu Mirkalle.

Kiitos Olenalle ja Joannalle kun annoitte meille mahdollisuuden käyttää Nebojsaa tämän pentueen isänä. Kiitos myös muille tämän pentueen aikaansaamiseen vaikuttaneille, ilman ystävien apuja tämäkään ei olisi ollut mahdollista. 

Yhdistelmän sukusiitosprosentti on viidellä polvella laskettuna 0 % ja sukukatokerroin 0,92. Pentue on vanhempien tulosten perusteella terve DCM:n osalta. 

Yhdistelmän sukutaulun löydät täältä: Harmi ja Nebojsa