Kiitos vuodesta 2024!

Vuosi 2024 on mennyt ilman suurempia murheita ja takaiskuja. Eli kaikkinensa voimme olla oikein tyytyväisiä kuluneeseen vuoteen. 

Näyttelyrintamalla saatiin todellisia onnistumisia ja tähtihetkiä, niistä olemme iloisia ja kiitollisia kasvatinomistajille, jotka tämän mahdollistivat. Meno oli hurjan hienoa:

Nerosta (CIB, FI&EE&LT MVA FI JMVA Narraajan Preiskarin Vartija) tuli meidän ihka ensimmäinen Kansainvälinen valio! Viimeisen tarvittavan cacibin Nero sai Liettuasta toukokuussa ja samalla se valioitui myös Liettuaan. Nerolle syntyi vuoden lopussa ensimmäinen pentuekin Restuan’s -kenneliin, mielenkiinnolla seuraamme pentuja tulevaisuudessakin.

Väinö (FI&SE MVA FI JMVA Narraajan Pohjanmaan Pelle) sai toukokuussa viimeisen Suomen sertinsä ja jemmassa olleen Ruotsin sertin kera se valioitui molempiin maihin kerralla. 

Harmi (CIB* FI&SE&NO&EE&LT MVA FI JMVA NORDJV-22 FINSG Narraajan Pohjolan Harlekiini) ei käynyt kotimaan kehissä vuoden aikana ollenkaan. Sen sijaan se kävi mutkan Ruotsissa (vara-cacib), Norjassa (vara-cacib, sert) sekä Liettuassa, josta se sai tarvittavan cacibin Kansainvälisen valion -arvoon, valioituen samalla Liettuaankin. Nyt odotellaan FCI:n vahvistusta CIB-arvolle.

Sansa (FI&SE&EE&LT MVA FI JMVA JV-22 Narraajan Pooki Flakkaa) kävi puolestaan myös kotimaan kehissä ulkomaiden lisäksi. Vuoden aikana se sai cacibin Suomesta ja Liettuasta ja Liettuan sertillä valioitui myös sinne.

Noma (FI MVA Narraajan Pohjoisesta Tuulee) sai viimeisen Suomen sertinsä elokuussa ja kuittasi itsellensä valion arvon siinä missä sisaruksensakin. 

Rambo (FI MVA FI JMVA NORDJV-22 Narraajan Pohjoisen Puuhaparta) jätti kotimaan kehät väliin, mutta se poikkesi lomamatkalla Norjassa. Sieltä ei matkaan kuitenkaan menestystä tarttunut. Rambo on sen sijaan keskittynyt muihin harrasteisiin, missä se onkin omassa elementissään. 

Muihin harrastuksiin on näyttelyiden lisäksi keskittynyt myös Harmi. Se on kesän treenannut agilityä ja olisi varmaan jo startannutkin jos ohjaaja olisi kisainnostuneempi. Rally-tokoa on alokasluokan kylteillä nyt syksymmällä harjoiteltu omaksi iloksi, kun meillä ei ole agilityssä täällä talvitreenrihin mahdollisuutta. Lisäksi on harjoiteltu noseworkin alkeita, mistä Harmi on jo myös päässyt vähän jyvälle. 

Kaikista tärkeintä tietysti on, että kaikki ovat toimittaneet mitä parhaiten kotikoiran virkaa ja omistajat ovat koiriinsa tyytyväisiä. Se on se paras juttu!

Omista koirista näyttelykehään nuorison lisäksi pääsi myös veteraani-Takku. Helmikuussa Torniossa se juoksenteli itselleen toisen veteraanisertinsä ja ajateltiin että se oli sen näyttelyuran hieno lopetus. Siltä nimittäin oli löytynyt varpaasta patti, jonka patologi osoitti olevan verisuonikasvain. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin amputoida se varvas. Ja kaiken lisäksi se oli jo toinen poistettu varvas samasta jalasta, siitä on meinaan nuorena tapaturman seurauksena jo yksi varvas viety. Mutta Takku on sinnikäs ja lujaa tekoa. Se viittasi kintaalla epäilyille ja toipui amputaatiosta hienosti. Niinpä se sitten teki vielä paluun veteraanikehiin ja Torniosta heinäkuussa haki rotuspecialistilta viimeisen veteraanisertinsä valioituen veteraanivalioksi. Samalla se sai tarvittavan pisteen saavuttaen Snautserikerhon myöntämän Finnsieger -arvon. Näin ollen sen titteliriviksi muodostui eläkkeelle jäännin myötä CIB NORD&FI&SE&NO&EE MVA FI VMVA EEJV-16 FinSg. Nyt se taitaa jättää kehän nuoremmille. 

Narri ei käynyt kehissä ollenkaan, harrasteli muuten kaikkea kivaa siinä tyttärensä treenien ohessa. Se on oikein onnellinen kun pääsee reissuille mukaan ja saa osallistua vaikka vain katsomalla.