Petra, tekijä sivustolla Narraajan

Pennut 7 viikkoa

19 toukokuun, 202519 toukokuun, 2025 kirjoittaja Petra

Pennut täyttivät eilen jo 7 viikkoa. Periaatteessa ne voisivat jo olla luovutusiässäkin, mutta meiltä ei pennut lähde ennen 8 viikon ikää. Viikossa ehtivät vielä kovasti painia sisarustensa kanssa ja kerätä kokemuksia tulevan elämän varalle.

Viikolla käytiin autoajelulla ja vietiin pennut tutustumaan vähän metsäympäristöön. Mukavasti pennuille vähän uudenlaista alustaa tallustaa ja männynoksia nakertaa. Vähän saivat myös pellolla heinäkorsien seassa seikkailla.

Vieraita on käynyt tasaiseen tahtiin ja pennut saavat kyllä täysannoksen vieraiden ihmisten rapsuttelua. Se tekee tietysti niille oikein hyvää. Säät on olleet oikein suotuisia ja ollaan päästy paljon nauttimaan pihamaan antamasta vapauden tunteesta. Ihan on jo kesän tuntua.

Eläinlääkäri kävi tekemässä pentutarkastuksen kotona, mikä oli todella kiva juttu. Näiden 12 kuljettaminen eläinklinikalle olisi ollut paljon vaivalloisempi homma. Samalla pennut saivat sirut niskaansa ja näin ollen ovat valmiita rekisteröitäviksi. Nimetkin on alustavasti päätetty, varmistuu varmasti vasta siinä vaiheessa kun lähetä-napin Kennelliittoon painan.

Viikonloppuna meillä oli mukavia vieraita. Pennut pääsivät tutustumaan isopappaansa Eddyyn (Mihan Neljän Suora). Toivotaan että Eddy ehti näyttää oikeaan tasapainoista uroksen mallia pikkupojillekin.

Ensimmäiset ovat käyneet ”remmikävelyllä” oman pihan ulkopuolella ja loputkin pääsevät tällä viikolla kun vain suinkin ehditään. Luvassa on myös poseerauskuvien ottoa, vähän muutakin kuvausta ja varmasti lisää autoajelua. Pennunkatsojia on luvassa myöskin tasaisesti koko viikolle.

Pennuille alkaa pikkuhiljaa kodit varmistumaan. Muutama pentu etsii vielä sitä omaa rakastavaa kotiaan, joten edelleen voi olla yhteydessä mikäli pennunpaikka on avoinna. Kyllä näistä on ilmeisesti pakko luopua, vaikka se tuleekin olemaan taas kova paikka. Onneksi on kivoja koteja pennuille jo löytynytkin.

Pennut 6 viikkoa

13 toukokuun, 2025 kirjoittaja Petra

Pennut täyttivät äitienpäivä-sunnuntaina jo 6 viikkoa. Miten hirmu nopsaan tämä aika meneekään. Touhua ja vauhtia talossa on nyt ihan riittämiin 😃

Pennuilla on käynyt vieraita liki tulkoon joka päivä ja tämä on tietysti hirmu kiva pentujenkin kannalta. Todellakin tottuvat ja saavat mukavia ihmiskontakteja. Pentuja muutoinkin sylitellään ja ”pyöritellään” vuorollaan jokaista ja näin saavat myös sitä omaa erityishuomiota. Leikki- ja painikavereita tässä pentukatraassa riittää kaikille ja näin pennut oppivat myös niitä koirasosiaalisia taitoja.

Mummokoira toteuttaa hienosti omaa rooliaan ja auttaa äitikoiraa pentujen kasvatuksessa. Molemmille riittää kyllä hommaa. Onneksi on ollut lämpimiä kesäisiä ilmoja ja ollaan päästy ulkoilemaan paljon. Pennut saavat samalla toteuttaa sitä ominta koiran virkaa, kaivaa kuoppia, nakerrella puiden oksia ja kirmailla perä vilkkaa pitkin pihaa.

Tulossa on lisää touhukkaita viikkoja ja uusia asioita ja kokemuksia on vielä luvassa roppakaupalla. Niistä lisää taas kun raportoimaan keretään!

Pennut jo 5 viikkoa

6 toukokuun, 2025 kirjoittaja Petra

Kylläpäs aika kuluu nopsaan, pennut täyttivät jo 5 viikkoa muutama päivä sitten. Niiden kasvua ja kehitystä on niin ihana seurata, mutta jotenkin taas toisaalta haluaisi että aika pysähtyisi. Nämä ipanat olisi niin kiva pitää täällä touhuamassa loputtomiin. Toki järki sanoo, ettei se mitenkään olisi mahdollista, kaksitoista pientä naskalihammasta nilkassa alkaa jo tuntua.

Pentujen elämässä tapahtuu edelleen joka päivä uutta ja ihmeellistä. Tutustellaan uusiin makuihin entisten tuttujen ruokien lisäksi. Ruuan jälkeen ulkoillaan ja opetellaan tekemään tarpeita pihalle. Emän tehtävä on tässä vaiheessa pääsääntöisesti leikittää jälkikasvuaan ja se saa siihen oivallista apua pentujen mummo-koiralta. On tässä katraassa kaitsemista useammallekkin. Pentuja on jo vähän siistitty ja trimmipöydällä oloon totuteltu. Trimmauskoneen ääni oli ensin ihmeellistä mutta äkkiä siihen jokainen tottuu. Kynsienleikkuu on tietysti joka viikkoinen projekti.

Pennut ovat tutustelleet uusiin ihmisiin, niin pieniin kuin isoihinkin. Vieraiden koirien aika tulee sitten vähän myöhemmin. Kodin äänet ovat jo tuttuja ja maton reunat on maisteltu. Monta uutta kokemusta on silti vielä edessä, meillä on puuhakkaita aikoja menossa.

Muutama pentu odottaa vielä sitä oikeaa omaa perhettään. Rauhassa katsellaan ja tarkkaan harkitaan, mihin nämä pennut voisivat muuttaa, kotien täytyy olla sopivat juuri näille pennuille.

Pennut pääsi ulkoilemaan

30 huhtikuun, 2025 kirjoittaja Petra

Eilen oli sen verran nätti päivä ja meidän etupiha tuulelta suojassa, että päätettiin viedä pennut pikaisesti tutustumaan ulkoilmaan ja pihanurmikkoon. Alkuihmetyksen jälkeen reippaat pennut lähtivät tutustumaan avartuneeseen maailmaan innolla.

Pentujen elämässä tapahtuu lähes joka päivä jotain uutta. Kynsiä on jo leikattu viikottain monta kertaa, tassunpohjista on karvoja siistitty. Kiinteään ruokaa on syöty ja pieni määrä kerrallaan siihen lisätään uusia makuja. Kuhina ruokalautasella on melkoinen kun kaikki 12 pentua täyttävät pulleita massujaan ruualla.

Syönnin jälkeen on mukava vähän laittaa painiksi, tässä pentueessa painikavereita riittää taatusti kaikille. Vauhtia tulee koko ajan lisää ja kohta mennään niin lujaa että perässä on pysyminen. Emä huoltaa vielä pentujaan, mutta antaa jo mummu-koirankin osallistua tähän savottaan. Narri ei oikein meinaakaan pysyä karvoissaan, kun siitä pennut ovat niin ihania. Ainakin vielä 😂

Pennut ovat jo tavanneet ensimmäiset vieraansa ja kaikille vapaapäiville onkin luvassa kävijöitä, joten ihmiskontakteja pennut tulevat totisesti saamaan täällä synnyinkotonaan. Mikäs näitä pentuja on ihastellessa, ei voi kyllä hymyilemättä katsoa.

Hyvää pääsiäistä!

19 huhtikuun, 2025 kirjoittaja Petra

Oikein mukavaa pääsiäistä täältä pentulaatikon reunalta!

Pennut kasvaa ja kehittyy päivä päivältä hurjaa vauhtia. Joka päivä opitaan uusia taitoja tulevaa elämää varten. Nyt pennut ovat jo maistelleet vähän kiinteämpää ruokaa lautaselta ja ensimmäinen madotuskin on jo suoritettu. Silti maitobaari on edelleen avoinna ja emän suoja ja hoiva vielä kovin tärkeää tässä vaiheessa pentujen elämää.

Aika kuluisi yksinomaan pentuja tuijotellessa ja ihastellessa, ja sitähän ne päivät pitkälti vielä onkin. Nyt on kuitenkin jo vähän laajennettu reviiriä ja luovuttu pentulaatikosta. Uusi asumus on edelleen kuitenkin entisessä paikassa turvassa muulta maailmalta. Viikon päästä muutetaan taas, sillä kertaa sitten tänne muiden sekaan arjen keskelle.

Meillä on vielä menossa pikkupentuaika, eikä vieraita ole vielä päästetty pentuja ihailemaan. Sekin aika tulee vielä, malttakaa hetki. Kohta on luvassa vauhtia ja hurvatonta menoa, sen voin taata.

Pennuille on tarjolla ihania kotivaihtoehtoja, edelleen silti etsiskellään yhteistyökykyisiä harrastavia koteja.

Lisätietoja pennuista Pentuja-sivulta.

Pennut ovat syntyneet!

2 huhtikuun, 2025 kirjoittaja Petra

Olipas se viikko!

Ensimmäinen ”järkytys” tuli keskiviikkona kun käytiin Harmin kanssa ottamassa toinen herpes-rokote ja samalla napattiin tiineysröntgen. Aavistelin että pentuja saattaa olla useampia, mutta eläinlääkärin huuhdahdus kuvan nähtyään, ”onhan näitä aika monta”, nopeutti omia askelia kuvaruudun ääreen. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja niin edelleen. En olisi ollut edes pahoillaan jos laskut olisi tyssännyt kahdeksaa tai kymmeneen, mutta että kolmetoista, huh huh.

Harmin avautuminen kesti pitkään ja viime päivinä sille ei enää yksinkertaisesti mahtunut ruokaa eikä kunnolla edes juomaa sisään. Se oli kirjaimellisesti täynnä pentuja. Lopulta pennut syntyi sunnuntaina päivällä sektiolla, yksi tyttö ainakin oli jo puoleksi ilman kalvoja tulossa ja eikä ollut enää aikaa odotella että kuinka täynnä oleva kohtu aloittaa työntövaihetta. Lisäksi nartun tulehdusarvot olivat lähtenee nousuun. Itseä ei sektio kovin innostanut, ammatin tuoma ”lisäjuttu” näissä hommissa. Päätin kuitenkin luottaa erittäin kokeneen eläinlääkärin ja kasvattajaystäväni vahvaan suositukseen leikkauksesta ja kyllä se taisi olla järkevin ratkaisu kaikki seikat huomioon ottaen.

Sektiolla syntyi kaikki kolmetoista pentua elossa ja elinvoimaisina. Painot oli 215-350g väliltä. Uroksia oli 6 ja narttuja 7. Narttu itse menetti leikkauksessa paljon verta ja sen lähtötilanteessa hemoglobiini oli jo aika alhainen. Hetken elettiin aika syvissä vesissä kun olin jo varma että me pahalla lykyllä menetetään tuo emä. Hätä ei kuitenkaan lue lakia, kaikki keinot käytettiin mitä emän pelastamiseksi pystyttiin ja se auttoi! Illalla kotona jo emä imetti pentujaan ja yöllä tokkurasta selvittyään alkoi hienosti niitä hoitamaan. Narttu toipui loppujen lopuksi koitoksesta varmaan paljon helpommin ja nopeammin kuin minä itse. Viisi yötä valvoneena sitä miettii tämän kasvatustyön mielekkyyttä tämmöisinä hetkinä, pelätessään oman koiransa puolesta.

Eilen menetettiin valitettavasti pienin poika, joka olikin suuremman tarkkailun alla. Muut tuolla pentulaatikossa kasvavat ja pullistuvat ja tyytyväisenä tuhisevat. Emä on esimerkillinen äiti, se ei poistuisi pentulaatikosta edes syömään ja juomaan, saati käymään ulkona tarpeillaan. Pentuja se vahtii ja hoitaa, se on täysin omistautunut äitiyteensä eikä se muuta halua nyt edes ajatella. Meidän tehtävä on nyt huolehtia sen hyvinvoinnista, jotta se toipuu tästä valtavasta urakasta.

Vielä ei tietystikään voi täysin huokaista, vasta sitten kun pennut koteihinsa aikanaan lähtevät. Mutta me nautitaan nyt nästä 12 pennusta ja ihastellaan pentulaatikon reunalla elämän pieniä ihmeitä.

Kiitokset luonnollisesti korvaamattomasta avusta Jossulle ja eläinlääkäri Jarmolle sekä muille jotka olivat tarvittaessa valmiina rientämään apuun!

Täyden kympin Takku!

7 maaliskuun, 2025 kirjoittaja Petra

Paljon onnea meidän lauman johtajalle, tänään kymmenen vuotta täyttävälle Takulle!

Niin se vain aika kuluu ja muistoja kertyy. Vauhdikasta on ollut Takun elämä tähän asti ja edelleen se menee nuorempien mukana samaan tahtiin. Harrastuksista Takku on jo eläköitynyt, mutta on kannustusjoukoissa mukana entiseen malliin. Toki hyvämielen treenejä tehdään edelleen, niin pysyy mieli virkeänä.

Toivomme paljon onnellisia vuosia lisää tälle meidän lujatahtoiselle mutta äärettömän uskolliselle ja persoonalliselle ystävällemme!

Harmille odotetaan pentuja!

3 helmikuun, 2025 kirjoittaja Petra

Viime viikolla teimme astutusreissun Puolan Augustowiin. Matka oli pitkä, rankkakin, mutta matkan päätavoite täyttyi. Tätä yhdistelmää suunniteltiin pitkään ja olen iloinen että tämä saatiin toteutettua ainakin onnistuneen astutuksen verran. Voin myöhemmin kirjoitella seikkaperäisemmän jutun reissusta, jos se vaikka rohkaisisi muitakin saman moiseen projektiin.

Oikea astutuksen ajankohta varmistettiin etukäteen progesteroni testeillä ja toki myös perinteisemmällä juoksun tarkkailulla. Päivät astutukselle olivat hyvinkin oikeat ja astutus onnistui hienosti. Nyt toivotaan tiestysti peukut pystyssä että tästä reissusta tulee myös tuliaisia pentujen muodossa.

Nebojsa on mukava, vakaaluonteinen nuori uros. Se on vahva, mutta ei liian iso, 47 cm korkeudeltaan. Sillä on hieno karkea karva ja mittasuhteet kunnossa. Sillä on uroksen pää oikeine linjoineen. Ja ennen kaikkea tietysti toivomme siitä uutta sukua jatkoa ajatellen.

Lisää tästä yhdistelmästä voit lukea Pentuja-sivulta.

Uusi vuosi, uudet näyttelyt, uudet tittelit!

21 tammikuun, 2025 kirjoittaja Petra

🔥 Uusi Kansainvälinen valio

Aloitimme uuden näyttelyvuoden arktisissa olosuhteissa Kajaanin kovassa pakkasessa. Ajelimme Kajaaniin vuoden ensimmäiseen kansainväliseen näyttelyyn. Snautsereilla tuomarina näyttelyssä oli Mette Tufte Norjasta. Mukana meillä oli Sansa (Narraajan Pooki Flakkaa) valioluokkaan ilmoitettuna.

Sansa nappasi itselleen narttujen voiton ja sai sitä myötä viimeisen tarvittavan Cacibin kansainvälisen muotovalion arvoon. Sansa oli lopulta VSP Tallgårdan Ezion noustessa rotunsa parhaaksi. Näin päästiin anomaan FCI:ltä CIB-arvon vahvistusta.

Sansan Cacibit tulivat 2023 Tallinnasta Tiberiu Kozmalta, 2024 Porista Marianne Holm Larnemaalta, 2024 Palangasta Marit Sundelta ja 2025 siis Kajaanista Mette Tuftelta.

FCI:LTÄ VAHVISTUS

Tänään ilmestyi Koiranettiin tieto, että Harmin CIB-arvo on vihdoinkin vahvistettu FCI:llä. Odotellaan sitten vielä postista diblomi, joka pääsee kehistettynä seinälle muiden koiriemme CIB-diplomien rinnalle. Tämä titteli on tietysti erityisen hieno, koska Harmi on oma kasvattimme ❤

Harmi on nyt virallisesti
CIB FI & SE & NO & EE & LT MVA FI JMVA NORDJV-22 FINSG
NARRAAJAN POHJOLAN HARLEKIINI

Seuraavaksi meillä on nyt lähiajoille toiveissa ihan muu kuin näyttelyreissu Harmin kanssa, toivotaan että matkasuunnitelmat saadaan toteutettua.

Kiitos vuodesta 2024!

30 joulukuun, 2024 kirjoittaja Petra

Vuosi 2024 on mennyt ilman suurempia murheita ja takaiskuja. Eli kaikkinensa voimme olla oikein tyytyväisiä kuluneeseen vuoteen.

Näyttelyrintamalla saatiin todellisia onnistumisia ja tähtihetkiä, niistä olemme iloisia ja kiitollisia kasvatinomistajille, jotka tämän mahdollistivat. Meno oli hurjan hienoa:

Nerosta (CIB, FI&EE&LT MVA FI JMVA Narraajan Preiskarin Vartija) tuli meidän ihka ensimmäinen Kansainvälinen valio! Viimeisen tarvittavan cacibin Nero sai Liettuasta toukokuussa ja samalla se valioitui myös Liettuaan. Nerolle syntyi vuoden lopussa ensimmäinen pentuekin Restuan’s -kenneliin, mielenkiinnolla seuraamme pentuja tulevaisuudessakin.

Väinö (FI&SE MVA FI JMVA Narraajan Pohjanmaan Pelle) sai toukokuussa viimeisen Suomen sertinsä ja jemmassa olleen Ruotsin sertin kera se valioitui molempiin maihin kerralla.

Harmi (CIB* FI&SE&NO&EE&LT MVA FI JMVA NORDJV-22 FINSG Narraajan Pohjolan Harlekiini) ei käynyt kotimaan kehissä vuoden aikana ollenkaan. Sen sijaan se kävi mutkan Ruotsissa (vara-cacib), Norjassa (vara-cacib, sert) sekä Liettuassa, josta se sai tarvittavan cacibin Kansainvälisen valion -arvoon, valioituen samalla Liettuaankin. Nyt odotellaan FCI:n vahvistusta CIB-arvolle.

Sansa (FI&SE&EE&LT MVA FI JMVA JV-22 Narraajan Pooki Flakkaa) kävi puolestaan myös kotimaan kehissä ulkomaiden lisäksi. Vuoden aikana se sai cacibin Suomesta ja Liettuasta ja Liettuan sertillä valioitui myös sinne.

Noma (FI MVA Narraajan Pohjoisesta Tuulee) sai viimeisen Suomen sertinsä elokuussa ja kuittasi itsellensä valion arvon siinä missä sisaruksensakin.

Rambo (FI MVA FI JMVA NORDJV-22 Narraajan Pohjoisen Puuhaparta) jätti kotimaan kehät väliin, mutta se poikkesi lomamatkalla Norjassa. Sieltä ei matkaan kuitenkaan menestystä tarttunut. Rambo on sen sijaan keskittynyt muihin harrasteisiin, missä se onkin omassa elementissään.

Muihin harrastuksiin on näyttelyiden lisäksi keskittynyt myös Harmi. Se on kesän treenannut agilityä ja olisi varmaan jo startannutkin jos ohjaaja olisi kisainnostuneempi. Rally-tokoa on alokasluokan kylteillä nyt syksymmällä harjoiteltu omaksi iloksi, kun meillä ei ole agilityssä täällä talvitreenrihin mahdollisuutta. Lisäksi on harjoiteltu noseworkin alkeita, mistä Harmi on jo myös päässyt vähän jyvälle.

Kaikista tärkeintä tietysti on, että kaikki ovat toimittaneet mitä parhaiten kotikoiran virkaa ja omistajat ovat koiriinsa tyytyväisiä. Se on se paras juttu!

Omista koirista näyttelykehään nuorison lisäksi pääsi myös veteraani-Takku. Helmikuussa Torniossa se juoksenteli itselleen toisen veteraanisertinsä ja ajateltiin että se oli sen näyttelyuran hieno lopetus. Siltä nimittäin oli löytynyt varpaasta patti, jonka patologi osoitti olevan verisuonikasvain. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin amputoida se varvas. Ja kaiken lisäksi se oli jo toinen poistettu varvas samasta jalasta, siitä on meinaan nuorena tapaturman seurauksena jo yksi varvas viety. Mutta Takku on sinnikäs ja lujaa tekoa. Se viittasi kintaalla epäilyille ja toipui amputaatiosta hienosti. Niinpä se sitten teki vielä paluun veteraanikehiin ja Torniosta heinäkuussa haki rotuspecialistilta viimeisen veteraanisertinsä valioituen veteraanivalioksi. Samalla se sai tarvittavan pisteen saavuttaen Snautserikerhon myöntämän Finnsieger -arvon. Näin ollen sen titteliriviksi muodostui eläkkeelle jäännin myötä CIB NORD&FI&SE&NO&EE MVA FI VMVA EEJV-16 FinSg. Nyt se taitaa jättää kehän nuoremmille.

Narri ei käynyt kehissä ollenkaan, harrasteli muuten kaikkea kivaa siinä tyttärensä treenien ohessa. Se on oikein onnellinen kun pääsee reissuille mukaan ja saa osallistua vaikka vain katsomalla.

Mitäs sitten ensi vuonna? Suomessa on Maailman Voittaja -näyttely, jonne tietysti olisi tavoitteena osallistua jonkun oman koiran kanssa. Joka tapauksessa se on tapahtuma, jota ei mitenkään voi jättää väliin, tai ainakin tosi ihmeitä pitää tapahtua.

Ensi vuoden suunnitelmissa on myös Harmin astuttaminen. Mikäli kaikki onnistuu ja Harmi saa pentuja, sen harrastusvuosi typistyy, mutta muutoin jatketaan sen kanssa siitä mihin jäätiin. Jos saataisiin jossakin lajissa startattua virallisissakin kisoissa, mitään pakkomiellettä siitä ei kuitenkaan ole aikomus tehdä.

Sansa käy mahdollisesti ainakin kotimaan kehissä, tavoitteena sillä on se viimeinen cacib jostakin. Narri tulee keväällä veteraani-ikään, kysellään siltä sitten mitkä ovat sen suunnitelmat.

Laitellaan tähän vielä vähän kuvia kuluneesta vuodesta.

Muistoja Harmin elämästä kuluneelta vuodelta ⇓