Viime viikot ollaan nautittu lomasta ja ihan vain oltu ilman kummempaa ohjattua ja aikataulutettua ohjelmaa. On ollut kiva kun on ollut pennuille enemmän aikaa ja tietysti myös isoille koirillekin.
Pennut ovat pikku hiljaa lentäneet pesästään. Reilu pari viikkoa sitten lähti ensin Freyja-tyttö Ouluun, parin päivän päästä Tuuri Seinäjoelle ja siitä taas pari päivää ja lähti Ruuti Tampereelle. Jatkuvaa hyvästien jättöähän tämä on ollut, varmasti olisi ollut helpompaa kun olisivat lähteneet vähän enemmän samaan aikaan.
Viimeisin lähtijä on ollut vanttera Vantti-poika, joka tarkoin harkitsi ja punnitsi lähtemisen hyötyjä ja tuli siihen tulokseen, että kyllä se on pojan hyvä vähän maailmaa nähdä. Niinpä Vantista tuli Keski-Suomen poikia, Tikkakosken tuleva kingi.
Koska kotona oli enää kaksi pentua, uskallettiin alkaa suunnittelemaan pientä lomareissua. Kolme ja puoli kuukautta pentuarjen pyöritystä sai kyllä kaipaamaan edes pientä puhallushetkeä. Päätettiin järjestää suht nopealla aikataululla T-pennuille treffit Kellokosken Touhuun ja Temmellykseen, koska niin moni pentu tästä pentueesta nyt lähti eteläisempään Suomeen. Teppo (ja tietysti Tuula ja Janikin) kutsui meidät ystävällisesti omaan lomaparatiisiinsa nauttimaan Pälkäneen ihanasta tunnelmasta.
Matkalla Pälkäneelle poikettiin (eli siis ajettiin sen kautta) Maaningalla treffaamassa Nekku-neitiä. Ensimmäiset kivat painit saatiin heti tietysti aikaiseksi ja Nekun valtakunta tuli hyvin tutkittua läpikotaisin. Hyvin meni Nekullakin, iso ja vahva neiti on tulossa.
Maaningalta ajeltiin siis Pälkäneelle yökuntiin. Jälleen näkeminen Tepon kanssa oli tietysi myös riemukas ja pennut jaksoivat riekkua keskenään koko illan eikä pitkän automatkan rasituksista ollut tietoakaan.
Lauantaina oli reissu pääkohta eli T-pentueen treffit Touhussa ja Temmellyksessä. Olipa kyllä oikein kiva paikka, omistajahan on aito snautseri-ihminen ja on osannut koota puuhamaan ihan snautsereille passeliksi. Pennuille oli pallomeri, oli kiipeilytelinettä erilaisilla alustoilla, oli betoniputkia, oli vesiastia ja lääniä missä juosta. Meille sattui helteinen sää, joka vähän ehkä verotti pentujen vauhtia, mutta hyvin tuota virtaa riitti siitä huolimatta. Kaikilla oli varmasti hauskaa! Mukana treffeillä oli Tupla ja Rokka, Ruuti Espoosta, toinen Ruuti Tampereelta, Teppo Helsingistä/Pälkäneeltä ja Topi Mäntsälästä, kiitos kaikille mukaan tulleille. Samalla mukava perhe Espoosta kävi tapaamassa Rokkaa ja tietysti meitä muitakin ja tämän tapaamisen seurauksena Rokka toivottavasti matkaa pian omaan uuteen kotiinsa Espooseen.
Muutaman tunnin hurvittelun jälkeen ajeltiin Tuulan ja Tepon ja Tuplan ja Rokan kanssa Porvooseen Mihalanmäelle. Hetki oli taas vierähtänyt kun viimeksi oltiin Saimilla ja Ahdilla käyty, mutta mikään ei ole Mihalassa muuttunut. Piha kukki niin kauniisti ja isäntäväki oli yhtä sydämmellisiä kuin aina ennenkin. Narrilla pääsi iso itku kun se pääsi taas käymäään synnyinkotonaan ja näkemään kasvattajiaan. Nämä koirat eivät koskaan unohda niille tärkeitä ihmisiä, sen voi aina yhtä kostein silmäkulmin todeta.
Saimille ja Ahdille on kiva käydä näyttämässä uusia snautserinalkuja, sitä kokemusta ja näkemystä ei pysty muualta löytämään. Pennut syynättiin ja mitattiin ja kelvoiksi havaittiin. Saimin mansikkakakku on kyllä kesän kohokohta ja kyllä on muussakin tarjoilussa nuoremmilla hämmästeltävää. Ihan alusta asti itse oli uskomaton teräsrouva Saimi taas kaiken loihtinut, nam.
Mihalasta ajeltiin Janakkalaan moikkaamaan Nero-enoa. Pikainen kahvihetki sielläkin ennen kuin päädyttiin taas Pälkäneelle yökuntiin.
Mukavaa seurustelua, saunomista, savustettua kalaa tykötarpeineen ja niin oli taas sekä kaksi- että nelijalkaiset valmiita untenmaille. Pennut viihtyivät erinomaisesti Eddyn ja Tepon paratiisissa ja niin viihdyttiin kyllä me kaikki muutkin. Kiitos vielä Tuula ja Jani, että saatiin tulla vieraaksi koko joukkion kanssa.
Sunnuntain kotimatkalla tehtiin sitten välistopit Seinäjoella ja Kokkolassa. Seinäjoella käytiin tapaamassa sijoitustyttö Tuuria ja kavereitaan ja Kokkolassa tavattiin Väinö-poikaa.
Kaikilla pennuilla on niin ihanat omistajat perheineen. Kyllä nyt täytyy sanoa, että kaikki se vaivannäkö mitä pentujen kotien etsimisen eteen tehtiin, kannatti! Joka paikassa oli mukava käydä ja saatiin niin lämmin vastaanotto. Ja mikä tietysti tärkeintä, pennut olivat kotiutuneet hienosti ja kaikilla meni niin hyvin.
Se täytyy vielä todeta, että kylläpä on loistavia matkustajia tämäkin sukupolvi. Tyytyväisenä nukkuivat matkat mennen tullen, eikä paljon pää noussut matkan edetessä. Tämä on yksi asia, jota näissä koirissa arvostan kovasti.
Tämän reissun tunnelmiin on kiva palata myöhemminkin kun ikävä pentuja kohtaan nostaa päätään.