Petra 
Valitettavasti jouduimme jättämäään musertavat jäähyväiset maailman parhaalle ukkelille. Äkillinen sairastuminen, alustavana diagnoosina IMHA, vei meiltä rakkaan sydämen vartijan. Neron eteen tehtiin kaikki voitava, mutta valitettavasti se ei vain riittänyt ja hävisimme taistelun.
Kiitos Suville ja Mikolle Neron parhaasta mahdollisesta kodista ja hoidosta ja Päiville yhteistyöstä Neron osalta. Olen todella pahoillani teidän puolesta 💔
Rauhoitumme nyt joulun viettoon. Luvassa on ainakin lepoa arjen askareista, mukavaa yhdessä touhuamista sekä tapaamista kasvattien kanssa. Summataan sitten vuodenvaihteeksi vähän tätä mennyttä vuotta yhteen.
Toivotamme kaikille rauhallista ja hyvää joulua!
Pennut on olleet oikein aktiivisia ja aloitelleet omia harrastuksiaan sen mukaan mikä kenellekin on ollut mielekkäintä. Pentukursseja on monella jo takana ja jopa puolet pentueesta on käynyt SmartDog pentutestissä. Tulosten läpikäyminen on ollut mielenkiintoista.
Tampereen pentunäyttelyissä 20.9. nähtiin neljä pentua tutustumassa näyttelymaailmaan. Teppo (Narraajan Täyttä Terästä) valikoitui ROP-pennuksi ja Ruuti (Narraajan Tervastulen Hehku) VSP-pennuksi. Topi ja Rokka saavat vielä vähän opetella kehähommia.
Kajaanin pentunäyttelyssä 5.10. vuorostaan kokemusta kävi hakemassa Tuuri, Nekku ja Tupla. Tupla veti pisimmän korren ja oli ROP-pentu ja myös RYP-3. Nekku oli toinen ja Tuuri saa hakea vielä lisäkokemusta.
Myös Match Show -käyntejä on jo ehtinyt kertyä ja mukavia sijoituksia sieltäkin on tullut. Toivottavasti syksylle on luvassa vielä lisääkin näitä hyviä harjoitusmahdollisuuksia!
Toki pennut on saanut aikaan muitakin toinen toistaan suurempia urotöitä. Yksi on muotoillut mattoa vähän vähemmän suoraviivaisemmaksi, aika monessa talossa on nyt vähän tikkuisampia ovenpieliä, sohvat saattavat vähän irvistää pehmusteistaan jne. Kovin on aikaansaavia kakaroita. Toivotaan hyviä hermoja kotijoukoille!
Pennut täytti viikko sitten 5kk ja näin avautui mahdollisuus osallistua pentunäyttelyiden pikkupentuluokkiin.
Tupla (Narraajan Tupla Suora) ja Tara (Narraajan Tervanpolttajan Tarina) ehtivät avaamaan ”näyttelyuransa” sisaruksista ensimmäisenä. Siikajoen pentunäyttelyssä 6.9. snautserit arvosteli Marjo Järventölä. Tupla veti tällä kertaa ns. pidemmän korren ja kunniapalkinnon kera oli Rotunsa paras -pentu. Arvostelu oli kerrassaan ihana, mutta niin oli Tuplakin kun se oikein nautti esiintymisestä. Tupla juoksi itsensä päivän lopussa myös ryhmänsä parhaaksi pennuksi, ryhmän tuomaroi myös Marjo Järventölä. Ja kruununa tälle loistavalle debyytille Tupla oli, ei sen vähempää kuin Best In Show!!! Näyttelyn kauneimman pennun valinnan teki Katja Korhonen.
Olen hirmuisen tyytyväinen molempien pentujen näyttelyiden ensiesiintymiseen. Kakarat painelivat menemään hienolla asenteella, niin reippaina ja iloisina. Taralla oli intoa vähän liikaakin, eikä se oikein meinannut pysyä nahoissaan, kun siitä oli niin siistiä ympärillä olevat ihmiset ja koirat. Pientä kehätreeniä on siis tiedossa ennen seuraavaa kertaa!
Sisarukset taas vuorostaan ovat ehtineet käydä harjoittelemassa tulevaisuuden näyttelyitä varten Match Show’ssa, Teppo, Vantti, Ruuti ja Nekku ainakin. Hyvin ovat käyttäytyneet joka ainut, siitä olen niin ylpeä! Toivottavasti näitä kakaroita nähdään myöhemmin kehissäkin.
Pennut ovat jo 5 kk ikäisiä, mihin tuo aika oikein meneekään. Juurihan ne täällä vielä pihalla pyörivät koko tusina. Kaikilla menee mukavasti omissa perheissään, vauhtia riittää ja kaikenlaista uutta opitaan. Pennuilla on hirmuisen aktiivisia omistajia, pentukoulua käydään ja harrasteita on aloitettu. Tähän mennessä puolet pennuista on myös käynyt SmartDog-pentutestissä ja sieltä tulleita raportteja on ollut mukava tutkailla. Pennut ovat olleet hyvin avoimia ja reippaita niin ihmisiä kuin uusia tilojakin kohtaan, mistä olen ollut erityisen tyytyväinen.
Hampaiden vaihtumista jännätään, yksi kerrallaan ne sieltä suusta tipahtelee. Purennat ovat ainakin tässä vaiheessa kaikilla tulossa oikeanlaisiksi. Karvat ovat aivan superhienot, yhden karva vaatii vähän enemmän pohjavillan ruoppaamista tässä pentuvaiheessa. Hännät tietysti ovat myös yksi jännittämisen aiheista, yhdelle näyttäisi tulevan kippurampi häntä, muilla se asettuu aika kivasti. Nämä ovat tietysti vain ulkonäköseikkoja, pääasia että pennut ovat reippaita, rohkeita, toimeliaita ja perheensä rakastamia!
Takku on poissa.
Ihan liian varhain, niin yllättäin, vei syöpä meidän lauman matriarkan, kiistattoman johtajan. Yritämme nyt opetella elämään ilman tätä touhottajaa, kyynelsilmin päivä kerrallaan. Takku jätti ison aukon laumaamme ja tulemme kaipaamaan sitä ikuisesti.
Ikävä on valtavan kova, hyvää matkaa rakas ystävämme.
Tuulen matkaan hän hiljaa lähti, kuin varjo hiipien taivaanrantaa kohti.
Silmissämme vielä hänen katseensa viipyy, ikuisesti tassunjälkinä muisto säilyy.
Sydämmessämme hän asuu aina, ystävänä, rakkaana – ainutlaatuisena lainana.
Viime viikot ollaan nautittu lomasta ja ihan vain oltu ilman kummempaa ohjattua ja aikataulutettua ohjelmaa. On ollut kiva kun on ollut pennuille enemmän aikaa ja tietysti myös isoille koirillekin.
Pennut ovat pikku hiljaa lentäneet pesästään. Reilu pari viikkoa sitten lähti ensin Freyja-tyttö Ouluun, parin päivän päästä Tuuri Seinäjoelle ja siitä taas pari päivää ja lähti Ruuti Tampereelle. Jatkuvaa hyvästien jättöähän tämä on ollut, varmasti olisi ollut helpompaa kun olisivat lähteneet vähän enemmän samaan aikaan.
Viimeisin lähtijä on ollut vanttera Vantti-poika, joka tarkoin harkitsi ja punnitsi lähtemisen hyötyjä ja tuli siihen tulokseen, että kyllä se on pojan hyvä vähän maailmaa nähdä. Niinpä Vantista tuli Keski-Suomen poikia, Tikkakosken tuleva kingi.
Koska kotona oli enää kaksi pentua, uskallettiin alkaa suunnittelemaan pientä lomareissua. Kolme ja puoli kuukautta pentuarjen pyöritystä sai kyllä kaipaamaan edes pientä puhallushetkeä. Päätettiin järjestää suht nopealla aikataululla T-pennuille treffit Kellokosken Touhuun ja Temmellykseen, koska niin moni pentu tästä pentueesta nyt lähti eteläisempään Suomeen. Teppo (ja tietysti Tuula ja Janikin) kutsui meidät ystävällisesti omaan lomaparatiisiinsa nauttimaan Pälkäneen ihanasta tunnelmasta.
Matkalla Pälkäneelle poikettiin (eli siis ajettiin sen kautta) Maaningalla treffaamassa Nekku-neitiä. Ensimmäiset kivat painit saatiin heti tietysti aikaiseksi ja Nekun valtakunta tuli hyvin tutkittua läpikotaisin. Hyvin meni Nekullakin, iso ja vahva neiti on tulossa.
Maaningalta ajeltiin siis Pälkäneelle yökuntiin. Jälleen näkeminen Tepon kanssa oli tietysi myös riemukas ja pennut jaksoivat riekkua keskenään koko illan eikä pitkän automatkan rasituksista ollut tietoakaan.
Lauantaina oli reissu pääkohta eli T-pentueen treffit Touhussa ja Temmellyksessä. Olipa kyllä oikein kiva paikka, omistajahan on aito snautseri-ihminen ja on osannut koota puuhamaan ihan snautsereille passeliksi. Pennuille oli pallomeri, oli kiipeilytelinettä erilaisilla alustoilla, oli betoniputkia, oli vesiastia ja lääniä missä juosta. Meille sattui helteinen sää, joka vähän ehkä verotti pentujen vauhtia, mutta hyvin tuota virtaa riitti siitä huolimatta. Kaikilla oli varmasti hauskaa! Mukana treffeillä oli Tupla ja Rokka, Ruuti Espoosta, toinen Ruuti Tampereelta, Teppo Helsingistä/Pälkäneeltä ja Topi Mäntsälästä, kiitos kaikille mukaan tulleille. Samalla mukava perhe Espoosta kävi tapaamassa Rokkaa ja tietysti meitä muitakin ja tämän tapaamisen seurauksena Rokka toivottavasti matkaa pian omaan uuteen kotiinsa Espooseen.
Muutaman tunnin hurvittelun jälkeen ajeltiin Tuulan ja Tepon ja Tuplan ja Rokan kanssa Porvooseen Mihalanmäelle. Hetki oli taas vierähtänyt kun viimeksi oltiin Saimilla ja Ahdilla käyty, mutta mikään ei ole Mihalassa muuttunut. Piha kukki niin kauniisti ja isäntäväki oli yhtä sydämmellisiä kuin aina ennenkin. Narrilla pääsi iso itku kun se pääsi taas käymäään synnyinkotonaan ja näkemään kasvattajiaan. Nämä koirat eivät koskaan unohda niille tärkeitä ihmisiä, sen voi aina yhtä kostein silmäkulmin todeta.
Saimille ja Ahdille on kiva käydä näyttämässä uusia snautserinalkuja, sitä kokemusta ja näkemystä ei pysty muualta löytämään. Pennut syynättiin ja mitattiin ja kelvoiksi havaittiin. Saimin mansikkakakku on kyllä kesän kohokohta ja kyllä on muussakin tarjoilussa nuoremmilla hämmästeltävää. Ihan alusta asti itse oli uskomaton teräsrouva Saimi taas kaiken loihtinut, nam.
Mihalasta ajeltiin Janakkalaan moikkaamaan Nero-enoa. Pikainen kahvihetki sielläkin ennen kuin päädyttiin taas Pälkäneelle yökuntiin.
Mukavaa seurustelua, saunomista, savustettua kalaa tykötarpeineen ja niin oli taas sekä kaksi- että nelijalkaiset valmiita untenmaille. Pennut viihtyivät erinomaisesti Eddyn ja Tepon paratiisissa ja niin viihdyttiin kyllä me kaikki muutkin. Kiitos vielä Tuula ja Jani, että saatiin tulla vieraaksi koko joukkion kanssa.
Sunnuntain kotimatkalla tehtiin sitten välistopit Seinäjoella ja Kokkolassa. Seinäjoella käytiin tapaamassa sijoitustyttö Tuuria ja kavereitaan ja Kokkolassa tavattiin Väinö-poikaa.
Kaikilla pennuilla on niin ihanat omistajat perheineen. Kyllä nyt täytyy sanoa, että kaikki se vaivannäkö mitä pentujen kotien etsimisen eteen tehtiin, kannatti! Joka paikassa oli mukava käydä ja saatiin niin lämmin vastaanotto. Ja mikä tietysti tärkeintä, pennut olivat kotiutuneet hienosti ja kaikilla meni niin hyvin.
Se täytyy vielä todeta, että kylläpä on loistavia matkustajia tämäkin sukupolvi. Tyytyväisenä nukkuivat matkat mennen tullen, eikä paljon pää noussut matkan edetessä. Tämä on yksi asia, jota näissä koirissa arvostan kovasti.
Tämän reissun tunnelmiin on kiva palata myöhemminkin kun ikävä pentuja kohtaan nostaa päätään.
Niin se tuli keskikesän juhla juhlittua tässä pentutouhujen keskellä. Sattuneesta syystä meidän juhannus vietettiin ihan kotosalla, mitä nyt pentujen kanssa käytiin tuolla kylillä vähän juhannuskävelyllä katselemassa juhannuksen viettäjiä.
Juhannukseksi omaan kotiinsa lähti Teppo-poika, joka on hienosti kotiutunut Eddy-isopappansa kaveriksi ensin kesäkotiinsa Pälkäneelle ja myöhemmin sitten Helsinkiin. Mukavia kuulumisia tulee myös muilta jo lähteneiden pentujen omistajilta, hienoa että pennut ovat lunastaneet paikkansa ja tuottavat niin paljon iloa omistajilleen.
Ensimmäiset pennut ovat jo saaneet rokotuksetkin niskaansa ja niin hienosti ovat käyttäytyneet eläinlääkärin luona. Kyllä täytyy olla ylpeä näistä mahtavista reippaista pennuista! Ja loistavaa työtä tekevät omistajat näiden pikkuisten kanssa, taas saa olla niin kiitollinen näistä ihanista kodeista ❤
Juhannuksen aikana ollaan tapailtu myös kotiehdokkaita, hiottu yhteistyökuvioita ja mietitty ”pää puhki” mikä olisi kenellekin pennulle se paras vaihtoehto. Kotitarjokkaita on nyt ollut enemmän kuin pentuja, osa on kariutunut syystä tai toisesta ja osan kassa ollaan aloittamassa toivottavasti antoisaa ja mukavaa pennun elämänmittaista yhteistä matkaa.
Yksi pentu on jo ehtinyt tässä ajassa palautua takaisin kotiinkin. Hyvä tietysti, että tässä vaiheessa tulee ilmi, ettei pentu ja omistaja ihan kaikilta osin kohdannetkaan, tämä on hyvää oppia minulle tässä kasvattajan hommassa. Tämä urospentu saa nyt rauhassa olla tässä meillä ja katsotaan rauhassa mihin se sitten aikanaan voisi mennä. Jos ilmaantuu ihminen, jolla on oikeasti aikaa ja halua paneutua tämän nappisilmäuroksen kanssa yhteiseloon, voidaan sen myynnistä keskustella.
Tällä viikolla onkin edessä rokotusreissu myös täällä kotona vielä olevilla pennuilla. Se mahtaakin olla sirkus, kun tämä pataljoona lähtee eläinlääkärille. Lisää ihmisiä on tulossa pentuja tapaamaan ja ensi viikonloppuna on aika taas jättää seuraavia hyvästejä lähtijöille. Aina yhtä haikeaa ja vaikeaa, vaikka kuinka tietää ja luottaa että ihanat kodit ovat siellä pentuja varten odottamassa. Toivottavasti näitä pentuja nähdään mahdollisimman paljon myös sitten aikanaan tuolla harrastus- ja näyttelykentillä.
Kuvia ja terveisiä saatiin tietysti myös pentujen juhannuksenvietosta. Kuulumisia on kiva saada, vaikka joka päivä ❤
Pennut täyttävät tänään 11 viikkoa. Tällä viikolla on ulkoiltu ja laajennettu reviiriä vähän enemmän oman pihan ulkopuolelle. Pennut ovat päässeet yksi kerrallaan käymään kylillä ja koirakaupassa. Puutarhatöitä on tehty hyvinkin aktiivisesti ja isot koirat saavat liikuntaa pentujen niitä pihalla juoksuttaessa.
Harmi kävi kohdunpoistoleikkauksessa, mutta toipuu siitä todella hienosti ja pari päivää leikkauksesta on kuin ei olisi koskaan leikattukaan. Toivotaan ettei tule takapakkia.
Kaksi urospentua ja kaksi narttupentua etsii vielä kotia. Jos sinulla on pennulle aikaa ja ymmärrystä snautserihuumoria kohtaan, ota ihmeessä yhteyttä. Pennut olisivat jo mielellään lähdössä omiin koteihinsa. Pennut ovat reippaita, ihmisiin ja toisiin koiriin tottuneita, kasvaneet keskellä meidän arkea. Trimmaan mielelläni tässä lähistöllä asuvat kasvattini ja kauempana asuville pyrin järjestämään trimmausapua. Lisäksi pyrimme tukemaan kasvatinomistajia parhaamme mukaan koko koiran eliniän ajan. Jos näyttelytouhut kiinostaa, autamme mielellämme siinäkin. Tärkeintä kuitenkin on löytää pennuille sopivat kodit, joissa pärjätään snautserinpennun kanssa.
Pennut täyttävät huomenna 9 viikkoa. Viime viikonloppuna jatkettiin pentujen kanssa autoiluharjoituksia ja käytiin ajelulla Siikajoella, jossa pennut pääsivät Hannan kuvattaviksi. Hienoja kuvia ollaankin saatu ihasteltavaksi, niitä löytyy myös T-pentujen omalta uudelta sivulta.
Lisäksi meillä on taas käynyt paljon vieraita pennuilla ja nämä pennut ovatkin hirmu reippaita tutustumaan uusiin ihmisiin. Sunnuntaina lähti ensimmäinen pentu omaan kotiinsa. Jonkun on aina oltava ensimmäinen ja se oli nyt Rokka, joka lähti Ouluun Einon kaveriksi. Hyvin on Rokka jo kotiutunut ja hienosti heillä siellä menee! Tiistaina lähti seuraava, joka jäi meidän iloksi tänne Raaheen, ihan tuohon kiven heiton päähän. Tarasta tuli Sirkan ja Jannen koira. Taraa ollankin jo ehditty näkemään kotiutumisenkin jälkeen kun piipahti täällä eilen iltaleikeillä. Keskiviikkona sitten sanoimme heipat Väinölle, joka pakkasi reppunsa ja lähti Fannyn, Tiinan ja Tommin matkaan Kokkolaan. Kuinka kova ikävä näitä pieniä tuleekaan, onneksi niillä on niin hyvät kodit, se helpottaa kovasti mieltä.
Torstaina meillä kävi pikkuvieras antamassa pennuille tuntumaa vauva-arkeen. Hyvin olivat samalla aaltopituudella 6kk ikäinen Taavi ja nämä 8,5-viikkoiset partatöpselit.
Loppuviikosta ollaan käyty koko porukan kanssa tutustumassa agilitykentän atmosfääriin ja muutaman pennun kanssa vierailtu ostoksilla Mustissa ja Mirrissä. Vieraita odotellaan myös kahviseuraksi ja uusia varpaita pureskeltavaksi. Ja kaikenlaista muutakin puuhaa tässä on viikonlopulle pentujen kanssa suunitteilla, katsotaan mitä kaikkea taas ehditään tekemään. Vuorokaudessa meinaa välillä loppua tunnit kesken.
Pennuista vielä harrastavaa kotia etsii 2 urosta ja 2 narttua. Pennut ovat valmiita muuttamaan uuteen kotiin heti kun saadaan kotiehdokkaat tavattua ja asiat sovittua. Näistä pennuista toivotaan reippaita koiria kaikenlaiseen puuhailuun sekä tietysti niitä maailman rakkaimpia perheenjäseniä!
