Meille tarjoutui mielettömän hieno mahdollisuus päästä katsomaan snautserikehiä maailman huipulta, kun Päivi ja Jake lupautuivat ottamaan meidät matkaseuraksi Sveitsin Geneveen elokuun lopussa. Ajatuksena oli käydä katsastamassa, millaista tarjontaa muualla euroopassa on snautseririntamalla ja tietysti haistelemassa maailman voittaja-näyttelyn tunnelmaa. Matkaa alettiin suunnittelemaan keväällä, lennot ja hotellit varattiin hyvissä ajoin. Lomat töistä anottiin ja tietysti kotiin jääville koirille oli hoito järjestettävä, koska tarkoituksena ei ollut ottaa koiria mukaan tälle reissulle.
Matkaan lähdettiin perjantaina aamulla täältä Oulun kentältä lentämällä kohti Helsinkiä. Koska lento Geneveen lähti vasta iltapäivällä, kulutettiin odotusaika näppärästi Helsingissä kauppatorilla ja kauppahallissa pääkaupunkiseudun tunnelmaa ihmetellen. Takkiset tavattiin Helsinki-Vantaalla hyvissä ajoin ennen lähtöä ja ehdittiin siinä skumpat ja capuccinot nauttia lähtöä odotellessa. Vähän myöhässä pääsi lento lähtemään, mutta ei onneksi ollut menopäivälle mitään aikataulua odottamassa, joten se ei suuresti haitannut.
Määränpäässä päästiin lentokenttäkuljetuksella hotellille ja suunnattiin nälkäisenä ruuan etsintään. Meidän hotellilla ei ollut ravintolaa auki, mutta onneksi vierestä löytyi hotelli, jossa sijaitsi Casino (ei testattu) sekä kaksikin viiden tähden ravintolaa. Sielläpä me sitten illallistettiin nälän pitimiksi ihan kiitettävän arvokasta iltapalaa 🙂 Sveitsi oli kohtuullisen kallis maa muutoinkin, seikka joka vähän hillitsi shoppailuintoa. Mutta syötävä joka tapauksessa oli, ihan omin eväin ei voinut tätä näyttelyreissua sentäs tehdä.
Lauantaina päästiin itse asiaan eli vuorossa oli näyttelyssä päivä kakkosryhmälle (ja kymppiryhmälle). Meidän suunta luonnollisesti kävi snautserikehälle, johon ajatus oli mennä hyvissä ajoin kehänlaita paikkoja katselemaan. No, vähän toisin kävi, sillä näyttelyyn päästettiin ilman koiraa tulevat katsojat vasta puoli tuntia ennen kehän alkua, minusta ihan käsittämätöntä. Vajaan tunnin verran odoteltiin sitten pääoven vieressä katsellen näyttelyyn matkalla olleita koiria. Näkihän sitä koiria toki siinäkin ja kävellessä pintaan noussut pieni hienpoikanenkin ehti hivenen kuivahtaa. Sää oli melko lämpöinen, lämmintä oli 36 astetta ja tulossa ollut ukkoskuuro teki siitä vielä hiostavan kaiken lisäksi. Koirille oli varmasti vähän turhan lämpöinen ilma ja saattoi olla, että osan koirien esiintymiseenkin se saattoi vaikuttaa.
Kehän laidalle kuitenkin päästiin ja tungostahan siellä oli, kuten oltiin aavisteltukin. Onneksi sieltä löytyi tuttuja suomalaisia, joiden leiriin päästiin soluttautumaan. Anu ja Kimmo Alanen olivat matkanneet asuntoautollaan näyttelyyn mukanaan sukulaispoika Saku, Mihan Bendula. Sakuhan on Narrin veljen poika, joten kovasti tietysti oltiin mukana Sakun kannatusjoukoissa. Heti kättelyssä jo voin todeta, että vaikka ei sijoitusta suomalaiskoiralle täältä herunutkaan, ei suomalaisen laatua ja tasoa tarvinnut todellakaan hävetä. Hienolla asenteella ja upealla ulkonäöllä Saku kyllä oli yksi parhaista koirista kehässä sinä päivänä!
Näyttelyyn oli kutsuttu snautsereita arvioimaan Ramune Kazlauskaite Liettuasta. Rehellisesti täytyy tunnustaa, etten ole tietoinen, kuinka paljon rouva oli snautsereita aiemmin arvostellut, joten mitään ennakko-odotusta päivän voittajista ei ollut. Sen kummemmin ketään koiraa erikseen arvostelematta laitan tähän vain ne tunnelmat mitkä tuon päivän p&s snautserikehästä minulle itselle jäi. Kehiin olisin kaivannut paljon enemmän itsevarmenpia, temperamentikkaampia koiria. Yllättävän paljon oli arkoja, väistäviä nuoria, mutta myös jo meritoituneita koiria. Runkoihin olisin kaivannut kauttaaltaan tilavuutta, yleisvaikutelma oli kapeista koirista, niin runkojen kuin eritoten liikkeiden osalta. Postimerkin kokoinen kehä ei toki edesauttanut millään lailla liikkeiden näyttämistä, mutta kunnon takapotku puuttui aika monelta kehässä olleelta koiralta. Trimmaustyyli oli arvatenkin vähän erilainen kuin mihin on itse tottunut ja olikin hirmuisen tärkeää päästä käymään käsin läpi niitä itseä kiinnostavia koiria. Jopa suuhun kurkkaaminenkin saattoi tuoda todellisia yllätyksiä. Kovaa kilpailua kuitenkin titteleistä käytiin ja voittajat saatiin valittua. Laitan tähän nyt kuvina koosteen voittajakoirista joista sain kuvia otettua. Kaikkien sijoittuneiden saatikka kaikkien osallistujien kuvaaminen jäi vain haaveeksi tuossa tungoksessa.
Vaikka sen sensaatiomaisempaa ja ihmeempää ei täältäkään kehistä löytynyt, oli tämäkin opintomatka ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Tulipahan taas jälleen kerran todistettua että koirat on omin silmin nähtävä ja mielellään omin käsin kosketeltava, jotta tietää mitä ne oikeasti ovat. Esimerkiksi koiran koon arvioiminen kuvista on likimain mahdotonta. Jos meillä on kehissä isoja koiria, on niitä myös muualla. Taas kerran voidaan ylpeästi todeta että kyllä meillä Suomessa snautsereiden taso on huikea ja se on sitä nimenomaan leveällä rintamalla. Erikoisnäyttelyidemme valioluokat ovat todella tasokkaita ja niitä kannattaa sillä silmällä aina myös seurata. Hienot voittajat täälläkin saatiin valittua, onnea kaikille menestyneille. Matkamuistona meillä on kuvat ja videot kehistä, niihin voidaan vielä jälkikäteenkin palata. Päivän lopuksi seurasimme vielä ryhmäkehiä ja muita loppukilpailuja ja nautittiin maailman luokan näyttelyn juhlatunnelmasta.
Kannustan ehdottomasti matkustamaan maailmalle snautserikehiä katsomaan aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. En tiedä milloin semmoinen minulla seuraavan kerran on, mutta toivon että sellainen vielä tulee. Ainakin sen tiedän, että Suomen World Dog Show’hun aion mennä 2025, jos vain henki minusta pihisee. Tervetuloa Helisinkiin silloin kaikki muutkin!
Sunnuntai kulutettiin sitten normaalien turistien lailla ja tutustuttiin Geneven antiin. Käytiin kaupunkijunalla kiertoajelulla ihailemassa kuulua suihkulähdettä Jet d’Eau’ta ja tutustuttiin Pyhän Pietarin katetraaliin (kavuttiin sen torniin saakka sekä vajottiin maan alle tutkimaan kaivauksia). Käytiin kakkukahvilla kivassa kahvilassa ja syötiin hienossa ravintolassa vanhassa kaupungissa, jossa oli tarjolla vähän erilaisempaakin vaihtoehtoa. Aamupäivästä ollut pieni vesisadekaan ei haitannut kaupunkiin tutustumista, päinvastoin helpotti vähän kostean helteen jälkeen. Onneksi oli sunnuntai ja kaikki kaupungin liikeet kiinni. Meinaan mitään pikkuhalpaa täältä tuskin olisi kotiin viemiseksi löytynyt, joka korttelin kulmalla komeili sen verran isot Rolex mainokset eikä muutkaan merkkiliikkeet kovin huokeilta näyttäneet. Ois voinut matkabudjetti olla minun kohdalla vähän riittämätön.
No, mitäs reissusta käteen jäi. Uskomattoman hieno kokemus, kiva pieni loma keskellä syksyä, huippu seura ja paljon uusia koiria nähtävänä. Monta uutta tuttavaa yhteisen rakkaan rodun ympäriltä ja uusia suhteita tulevaisuutta varten. Kyllä kannatti lähteä ja toivon että tämmöinen mahdollisuus tulisi joskus toistekin. Kiitos huippu matkanjohtajille Päiville ja Jakelle, kertaakaan ei oikeasti edes eksytty!