Näyttelyvuosi huipentuu täällä Suomessa aina perinteisiin Helsingin Messukeskuksen näyttelyihin joulukuussa. Tänä vuonna näyttelyt järjestettiin vain viikkoa ennen jouluaattoa, mutta eihän se tietenkään estänyt meitäkään lähtemästä tähän vuoden kohokohtaan. Se mikä saa lähtemään vuosi vuoden jälkeen ei ole niinkään hyvien tulosten toivo vaan ystävien ja tuttavien näkeminen kehän reunalla ja hienojen koirien tapaaminen.
Meiltä kehiin oli ilmoitettu vain Harmi (Narraajan Pohjolan Harlekiini) ja kasvateista Nero (Narraajan Preiskarin Vartija). Sisarukset esiintyivät nyt ensimmäistä kertaa Suomen näyttelyissä valioluokassa reilu parivuotiaana, joten kovin kummoisia odotuksia ei ollut kovissa valioluokan kisoissa. Lähtiessä toivottiin että jos ERI saadaan niin tavoitteet on täyttynyt.
Launtaina oli ensin Helsinki Winner-näyttely joka järjestettiin Nord-näyttelynä. Snautsereilla tuomarina oli Annukka Paloheimo. Nero sai elämänsä ensimmäisen EH:n, tuomari toivoi voimakkaampia kulmauksia ja tehokkaampaa takaliikettä. Harmi sai sileän ERI:n, hyvän arvostelun mutta sillekin toivottiin enemmän kulmauksia ja voimaa takaliikkeisiin. Päivän parhaat olivat Bozen Caius ja Mihan Dafne, onnea hienoille voittajille!
Näyttelyn jälkeen ajeltiin iltapäiväkaffille Mihalan mäelle. Onnellinen Narri pääsi käymään synnyinkotonaan kuusi ja puoli vuotta maailmalle lähtönsä jälkeen ja niin oli kuin olisi kotiinsa mennyt. Monta tuntia kului rattoisasti Saimin ja Ahdin kanssa jutustellessa, menneitä muistellessa ja nykypäivän snautsereita tarkastellessa.
Sunnuntaina oli vuorossa Voittaja-näyttely joka oli samalla kansainvälinen näyttely. Snautsereita arvioi snautserispecialisti Marianne Holm Larnemaa. Nerolle ERI, ihan ei sijoille kuitenkaan päätynyt oli lopulta viidentenä valiouroksissa. Harmi esiintyi kauniisti, nautti kehässä olemisesta ja teki parhaansa. Se sai myös aivan tosi upean arvostelun. Tämä olisi hyvin riittänyt, mutta Harmipa yllätti meidät. Se nappasi valioluokan kakkossijan SA:lla ja pääsi näin paras narttu-luokkaan. Kun tuomari valitsi neljä narttua jatkoon ja me oltiin Harmin kanssa siellä, tuntui uskomattomalta. Lopulta Harmi sijoittui upean Likan jälkeen narttujen kakkoseksi!!! Huh huh. Tämähän tarkoitti myös sitä, että koska Likka on jo kansainvälinen valio, Harmin saama vara-cacib vahvistetaan cacibiksi! Tunnelma oli kyllä hieno! Päivän parhaat olivat Likka eli Nettl Greit Prime Rose Mihan’s ja Välkky eli Bonzen Caius.
Koska Harmi sai nyt kolmannen Cacibinsa, se jää odottelemaan ajan kulumista ja lähtee sitten vasta ensi vuoden syksyllä aikaisintaan kokeilemaan onneaan sen viimeisen kanssa. Eli Harmille koitti aikaistettu loma näyttelyhommista. Nyt me keskitytään sisarusten näyttelytouhuihin hetkeksi.
Viikonloppu oli siis kertakaikkisen mukava niin tuloksellisesti kuin muutenkin. Niin paljon kivoja snautseri-ihmisiä kehän laidalla ja uusia koiratuttavuuksia ihailtavaksi. Kiitos kaikille, joiden koiriin sain viikonlopun aikana tutustua.
Meidän koirat ansaitsevat kyllä kehut taas jälleen kerran myös reissukavereina. Ei tuon helpompia automatkustajia voi ollakaan. Meidän maalaiskoirat käyttäytyivät ihan uskomattoman hienosti myös niin kaupungin liikenteessä, hotellilla, ulkoilutusalueilla kuin näyttelyssäkin. Tai no, pieni hotellikevennys saatiin aikaiseksi kun tyttöä ei huvittanut odotella hotellihuoneessa, mutta ei siitä sen enempää :-))
