Piteå ER, Piteå Nord, Tornio Nord, Kalajoki KR, Kalajoki KV, Kajaani RN, Kuopio KR, Kuopio KV, Överkalix Nat, Helsinki RN
Hienoja aurinkoisia kesäisiä säitä toivottiin ennen lomalle jääntiä, mutta eihän se ihan sitten täysin niin mennyt. Mutta mikäpä kesä sitä olisi täydellinen säiden suhteen. Mukavaa meillä oli joka tapauksessa reissatessa ja lomaillessa, vaikka välillä vettä niskaan saatiinkin ihan urakalla asti.
Loma aloitettiin viikon kotona oleskelulla, mitään kotiaskareita ihmeempiä ei suunniteltu eikä kyllä tehtykään. Näyttelyreissuja jatkettiin heinäkuun puolivälissä matkaamalla Ruotsin puolelle Piteåån. Idan kanssa oltiin matkassa kolmen koiran kera ja Eija oli tyttöjen ja turistikoirien kanssa matkaseurana. Ruotsissa ensimmäisenä oli vuorossa erikoisnäyttely, johon oli snautserit kutsuttu arvostelemaan Svante Frisk Ruotsista. Väinö oli meiltä kehässä ensin, tuloksena EH. Harmi kilpaili nuorten luokassa ja oli ERI1 SA. Sansa oli ilmoitettu avoimeen luokkaan jotta handlaaminen olisi vähän helpompaa. Sansa voitti avoimen luokan SA:lla ja nousi lopulta narttujen kakkoseksi ja sai sertin. Matkalle asetettu tavoite (tulisi edes jollekin serti) oli täytetty. Avoimessa luokassa oli monta ruotsalaista sertin jahtaajaa, joten hienosti tehty Sansalta, joka juoksi kilpailuluokissa ihan superhienosti!
Luleåssa vietetyn yön jälkeen palailtiin seuraavana aamuna takaisin Piteåån, vuorossa oli Nord-näyttely. Paljon oli suomalaisia tuttuja tullut nättelyyn, myös snautserikehässä nähtiin suomalaisedustusta. Väinö meiltä ensimmäisenä taas kehässä specialisti Carina Andersson Rappin arvioitavana. Väinölle nuorten luokasta ERI2 SA PU4 Vara-Sert. Harmi oli kehässä nuorten luokan nartuissa tuloksella ERI1 SA PN3 Vara-Serti. Sansa juoksi jälleen avoimessa luokassa ja niinhän siinä kävi että Sansa se oli tämän reissun tähti, voittaen ensin avoimet nartut, sitten nartut ja saaden toisen Ruotsin sertin ja Nord-sertin. Arvostelut olivat kyllä niin täynnä ylisanoja ja kiitosta sateli myös koirien hienosta näyttelykunnosta, täytyy olla ylpeä että meidän koiria arvostettiin näin kovin.
Illaksi ajeltiin sitten Kalixiin hienojen joenvarsimaisemien äärelle. Lenkkimaisemat olivat kivat ja ruokapaikkakin oikein hyvä valinta.
Kalixista hurautettiin aamulla Tornioon Nord-näyttelyyn Marjo Järventölän arvosteltavaksi. Väinö kehään nuorten luokkaan, tuloksena EH. Harmi kilpaili taas nuorten luokassa ja sieltä SA:n kanssa oikeuden PN-kisaan. Sansa oli avoimessa luokassa ja oli luokan toinen SA:lla. Loppupelissä Harmi oli PN3 ja Sansa PN4, Mihan hienojen narttujen jälkeen, joista Likka (Nettl Greit Prime Rose Mihan’s) oli päivän lopuksi BIS1!!! Olipa meillä kiva reissu ja erityisen tyytyväisiä oltiin näihin hienosti matkaaviin karvaisiin kavereihin. Väinökin sopeutui hyvin tyttöjen tahtiin, vaikka pitkä ja tiivistahtinen reissu olikin.
Viikko kotilomailua ja seuraavana viikonloppuna tuohon vajaan tunnin matkan päähän, melkein kuin kotinäyttelyyn, Kalajoelle. Siellä saatiinkin sitten tuntea mitä Suomen kesänättelyt voi pahimillaan olla. Vettä tuli väliin niin paljon että hyvä kun eteensä näki, kenttä oli ihan yhtä lätäkköä ja rapa roiskui siellä juostessa.
Lauantain KR näyttelyyn meiltä oli ilmoitettu ainoastaan Takku veteraaniluokkaan. Tuomarina oli Vytautas Baranauskas Liettuasta. Kumpparit jalassa, sadetakin huppu silmillä paineltiin menemään ja sen verran hyvällä askeleella että Takku oli loppupeleissä ROP, ROP-veteraani ja sai näin veteraani-sertin. Tämä näyttely jää kyllä kaikkinensa pitkäksi aikaa muistiin, hetken kesti kuivatella kamppeita sen jäljiltä. Kuva ei kerro lähellekään sitä todellisuutta mikä se keli oli.
Sunnuntaille oli luojan kiitos luvassa parempaa säätä ja kerrankin se piti jopa paikkansa. KV näyttelyssä arvosteli Anneli Pukkila ensimmäistä kertaa snautsereita. Meiltä näyttelyyn oli ilmoitettu Väinö, Harmi, Noma, Sansa ja Takku. Meidän koirat eivät olleet tuomarin mieleen ja menestystä ei tullut meidän telttaan muuta kuin vierailijoille 🙂 Väinölle (nuo) ja Nomalle (nuo) EH:t, Harmille (nuo) ERI1 ja Sansalle (avo) ja Takulle (vet) ERI2. Palautus maan pinnalle hienon näyttelykesän keskellä, mutta hienot koirat voittivat ansaitusti joten siitä ei voi moittia.
Loman lopuksi hurautettiin Evan kanssa Noma ja Takku matkassa Kajaanin ryhmänäyttelyyn. Onneksi päästiin telttailemaan Railin ja Riikan residenssiin, koska hyvän sään toivossa oma teltta oli jätetty kotiin. Sadettahan se aika ajoin pukkasi täälläkin, joten onneksi päästiin suojaan. Noma kilpaili nuorten luokassa ja Takku luonnollisesti veteraaneissa. Noma esiintyi iloisesti ja sen hyväntuulinen esitys tuotti sille tulokseksi PN2 sijan ja sertin! Takku jäi ilman SA:ta löysyyden vuoksi, tuloksena siis ERI1. Tuomarina Kajaanissa toimi Anita Al-Bachy.
Sittenpä se oli palattava työmaalle tienaamaan, jotta tämä harrastaminen on ylipäätään mahdollista. Viikko tiukkaa työntekoa ja perjantaina suoraan töistä tyttöporukalla viikonlopun viettoon minnekä muuallekaan kuin koiranäyttelyyn. Määränpää oli Kuopio ja autoseurueessa mukana kolme snautseria (joista Narri turistina) ja neljä corgia. Kommelluksilta ei täysin vältytty, mutta hyvällä mielellä ja suht kasassa reissattiin. Minä siinä perjantain telttojen pystytyksen lomassa kopitin kivasti naamalleen maahan, kompastuttuani maassa olleeseen trimmipöytään, mutta onneksi selvittiin pienillä pintanaarmuuilla.
Kakarathan täyttivät tuona lauantaina 2-vuotta eli siirtyivät avoimeen luokkaan ja pääsivät nyt yrittämään viimeisiä sertejään valioituakseen. Koko pentuehan oli sertiä vaille valioita 2-vuotiaaksi tullessaan. Lauantain kaikkien rotujen näyttelyssä snautserit arvosteli specialisti Hilkka Salohalla. Meiltä kehässä olivat Nero, Harmi ja Sansa. Nero oli ERI1 ja Sansa ERI2, SA:t jäivät harmittavasti saamatta. Harmi hurmasi tuomarin ja voitti nartut saaden syntymäpäivänään sen himoitun sertin ja näin ollen Harmista leivottiin pentueen ensimmäinen Suomen muotovalio! Erikoistuomarin luokkavoitolla napattiin vielä se viimeinen FinnSieger-pistekin ja päästään anomaan arvoa Snautserikerholta. Tuomarin kehut Harmista olivat tietysti kivaa kuultavaa, eritoten Harmin kaunis pää sai kehuja. Harmi oli lopulta VSP.
Sunnuntaina oli KV näyttely, tuomarina Rony Doedijns Hollannista. Uusi yritys sertijahtiin, mukana kehässä olivat Nero, Harmi ja Sansa. Nero nappasi itselleen PU4-sijan ja sai sertin ja näin ollen meillä oli jo toinen valio! Sansa vuorostaan voitti avoimet nartut, oli narttujen toinen ja sille myös serti ja näin siis kolmas valio! Sansasta tuli myös Ruotsin valio kesän retkellä saatujen sertien ansioista. Sansalle myös Vara-Cacib. Harmi oli narttujen neljäs. Pentujen ylpeä isä Severi oli päivän ROP-koira. Kakarat siis päivän yli kaksi vuotta ja puolet pentueesta valioita, huikeaa!
Kun valiot oli juhlittu, reissulta kotiuduttu ja viikko töitäkin puskettu, oli aika uudelle pikku retkelle. Silloin kun koiria näyttelyyn ilmoittelin, se tuntui ihan hyvältä idealta. Pikkuisen jouduin kuitenkin lähtöä edeltävänä päivänä empimään ajatuksen järkevyyttä, olin meinaan lähdössä yksin reissuun uroksen ja juoksuisen nartun kanssa. Ja toki ne piti vielä majoittaakin samaan huusholliin edelliseksi yöksi. Mutta mitä vielä, huippumatkustajat reissasivat hipihiljaa pötkötellen koko matkan eikä minkäänlaista levottomuutta ollut tiedossakaan. Hurautettiin siis käymään Överkalixissa kansallisessa näyttelyssä. Tuomarina snautsereilla oli Antti Nieminen. Mukana minulla oli siis Väinö ja Harmi. Väinö esiintyi oikein mallikkaasti ja nappasi itselleen urosten sertin. Harmi teki saman homman heti perään ja valioitui näin ollen sitten Ruotsiinkin. Onneksi kehän laidalla oli auttavaisia ja mukavia suomalaisia, joista sain esittämisavun ROP-kehään, valtavat kiitokset siitä. Harmi oli ROP ja Väinö VSP.
Meidän omien koirien näyttelyt on nyt vähäksi aikaa siinä, ellei nyt sitten taas joku hyvä kuningasidea satu tulemaan. Seuraava näyttelyreissu tehdäänkin sitten ilman koiria!
Rambo-poika kuitenkin kävi pyörähtämässä viikonloppuna Helsingin ryhmänäyttelyssä. Tuomarina siellä toimi Kirsi Tevalin, joka saneli Rambosta oikein hienon arvostelun. Rambo oli ROP ja sai sen viimeisen sertinsä ja näin ollen saa myös kirjoittaa nimensä eteen muotovalion arvon! Kaksi vuotta ja kaksi viikkoa ikää kersoilla ja nyt on neljä valioita! Jaksan aina vain kiittää aktiivisia ja ihan parhaimpia omistajia, jotka ovat tuoneet esille näitä pentuja! Kiitos siitä!
Nyt on hetki aikaa harrastaa ja puuhata ihan muuta. Agilitytouhut jatkuvat vielä pitkälle syksyyn ja syksylle on myös suunnitteilla Pentue-tapaaminen. Ilmojen viilennyttyä päästään myös palaamaan normaali arkirytmiin ja toivottavasti päästään lenkkejä pidentämään totuttuun malliin. Kesähelteet on vähän verottanut tuota lenkkimäärää, joten parasta terapiamuotoa on jo kovasti ikävä.
