Kuulumisia

Hyvää pääsiäistä!

kirjoittaja

Oikein mukavaa pääsiäistä täältä pentulaatikon reunalta!

Pennut kasvaa ja kehittyy päivä päivältä hurjaa vauhtia. Joka päivä opitaan uusia taitoja tulevaa elämää varten. Nyt pennut ovat jo maistelleet vähän kiinteämpää ruokaa lautaselta ja ensimmäinen madotuskin on jo suoritettu. Silti maitobaari on edelleen avoinna ja emän suoja ja hoiva vielä kovin tärkeää tässä vaiheessa pentujen elämää.

Aika kuluisi yksinomaan pentuja tuijotellessa ja ihastellessa, ja sitähän ne päivät pitkälti vielä onkin. Nyt on kuitenkin jo vähän laajennettu reviiriä ja luovuttu pentulaatikosta. Uusi asumus on edelleen kuitenkin entisessä paikassa turvassa muulta maailmalta. Viikon päästä muutetaan taas, sillä kertaa sitten tänne muiden sekaan arjen keskelle. 

Meillä on vielä menossa pikkupentuaika, eikä vieraita ole vielä päästetty pentuja ihailemaan. Sekin aika tulee vielä, malttakaa hetki. Kohta on luvassa vauhtia ja hurvatonta menoa, sen voin taata. 

Pennuille on tarjolla ihania kotivaihtoehtoja, edelleen silti etsiskellään yhteistyökykyisiä harrastavia koteja. 

Lisätietoja pennuista Pentuja-sivulta.

Pennut ovat syntyneet!

kirjoittaja
Olipas se viikko!
 
Ensimmäinen ”järkytys” tuli keskiviikkona kun käytiin Harmin kanssa ottamassa toinen herpes-rokote ja samalla napattiin tiineysröntgen. Aavistelin että pentuja saattaa olla useampia, mutta eläinlääkärin huuhdahdus kuvan nähtyään, ”onhan näitä aika monta”, nopeutti omia askelia kuvaruudun ääreen. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja niin edelleen. En olisi ollut edes pahoillaan jos laskut olisi tyssännyt kahdeksaa tai kymmeneen, mutta että kolmetoista, huh huh.
 
Harmin avautuminen kesti pitkään ja viime päivinä sille ei enää yksinkertaisesti mahtunut ruokaa eikä kunnolla edes juomaa sisään. Se oli kirjaimellisesti täynnä pentuja. Lopulta pennut syntyi sunnuntaina päivällä sektiolla, yksi tyttö ainakin oli jo puoleksi ilman kalvoja tulossa ja eikä ollut enää aikaa odotella että kuinka täynnä oleva kohtu aloittaa työntövaihetta. Lisäksi nartun tulehdusarvot olivat lähtenee nousuun. Itseä ei sektio kovin innostanut, ammatin tuoma ”lisäjuttu” näissä hommissa. Päätin kuitenkin luottaa erittäin kokeneen eläinlääkärin ja kasvattajaystäväni vahvaan suositukseen leikkauksesta ja kyllä se taisi olla järkevin ratkaisu kaikki seikat huomioon ottaen.
 
Sektiolla syntyi kaikki kolmetoista pentua elossa ja elinvoimaisina. Painot oli 215-350g väliltä. Uroksia oli 6 ja narttuja 7. Narttu itse menetti leikkauksessa paljon verta ja sen lähtötilanteessa hemoglobiini oli jo aika alhainen. Hetken elettiin aika syvissä vesissä kun olin jo varma että me pahalla lykyllä menetetään tuo emä. Hätä ei kuitenkaan lue lakia, kaikki keinot käytettiin mitä emän pelastamiseksi pystyttiin ja se auttoi! Illalla kotona jo emä imetti pentujaan ja yöllä tokkurasta selvittyään alkoi hienosti niitä hoitamaan. Narttu toipui loppujen lopuksi koitoksesta varmaan paljon helpommin ja nopeammin kuin minä itse. Viisi yötä valvoneena sitä miettii tämän kasvatustyön mielekkyyttä tämmöisinä hetkinä, pelätessään oman koiransa puolesta.
 
Eilen menetettiin valitettavasti pienin poika, joka olikin suuremman tarkkailun alla. Muut tuolla pentulaatikossa kasvavat ja pullistuvat ja tyytyväisenä tuhisevat. Emä on esimerkillinen äiti, se ei poistuisi pentulaatikosta edes syömään ja juomaan, saati käymään ulkona tarpeillaan. Pentuja se vahtii ja hoitaa, se on täysin omistautunut äitiyteensä eikä se muuta halua nyt edes ajatella. Meidän tehtävä on nyt huolehtia sen hyvinvoinnista, jotta se toipuu tästä valtavasta urakasta.
 
Vielä ei tietystikään voi täysin huokaista, vasta sitten kun pennut koteihinsa aikanaan lähtevät. Mutta me nautitaan nyt nästä 12 pennusta ja ihastellaan pentulaatikon reunalla elämän pieniä ihmeitä.
 
Kiitokset luonnollisesti korvaamattomasta avusta Jossulle ja eläinlääkäri Jarmolle sekä muille jotka olivat tarvittaessa valmiina rientämään apuun!

Täyden kympin Takku!

kirjoittaja

Paljon onnea meidän lauman johtajalle, tänään kymmenen vuotta täyttävälle Takulle!

Niin se vain aika kuluu ja muistoja kertyy. Vauhdikasta on ollut Takun elämä tähän asti ja edelleen se menee nuorempien mukana samaan tahtiin. Harrastuksista Takku on jo eläköitynyt, mutta on kannustusjoukoissa mukana entiseen malliin. Toki hyvämielen treenejä tehdään edelleen, niin pysyy mieli virkeänä.

Toivomme paljon onnellisia vuosia lisää tälle meidän lujatahtoiselle mutta äärettömän uskolliselle ja persoonalliselle ystävällemme! 

Harmille odotetaan pentuja!

kirjoittaja

Viime viikolla teimme astutusreissun Puolan Augustowiin. Matka oli pitkä, rankkakin, mutta matkan päätavoite täyttyi. Tätä yhdistelmää suunniteltiin pitkään ja olen iloinen että tämä saatiin toteutettua ainakin onnistuneen astutuksen verran. Voin myöhemmin kirjoitella seikkaperäisemmän jutun reissusta, jos se vaikka rohkaisisi muitakin saman moiseen projektiin. 

Oikea astutuksen ajankohta varmistettiin etukäteen progesteroni testeillä ja toki myös perinteisemmällä juoksun tarkkailulla. Päivät astutukselle olivat hyvinkin oikeat ja astutus onnistui hienosti. Nyt toivotaan tiestysti peukut pystyssä että tästä reissusta tulee myös tuliaisia pentujen muodossa. 

Nebojsa on mukava, vakaaluonteinen nuori uros. Se on vahva, mutta ei liian iso, 47 cm korkeudeltaan. Sillä on hieno karkea karva ja mittasuhteet kunnossa. Sillä on uroksen pää oikeine linjoineen. Ja ennen kaikkea tietysti toivomme siitä uutta sukua jatkoa ajatellen.

Lisää tästä yhdistelmästä voit lukea Pentuja-sivulta. 

Uusi vuosi, uudet näyttelyt, uudet tittelit!

kirjoittaja

🔥 Uusi Kansainvälinen valio 🔥

Aloitimme uuden näyttelyvuoden arktisissa olosuhteissa Kajaanin kovassa pakkasessa. Ajelimme Kajaaniin vuoden ensimmäiseen kansainväliseen näyttelyyn. Snautsereilla  tuomarina näyttelyssä oli Mette Tufte Norjasta. Mukana meillä oli Sansa (Narraajan Pooki Flakkaa) valioluokkaan ilmoitettuna. 

Sansa nappasi itselleen narttujen voiton ja sai sitä myötä viimeisen tarvittavan Cacibin kansainvälisen muotovalion arvoon. Sansa oli lopulta VSP Tallgårdan Ezion noustessa rotunsa parhaaksi. Näin päästiin anomaan FCI:ltä CIB-arvon vahvistusta. 

Sansan Cacibit tulivat 2023 Tallinnasta Tiberiu Kozmalta, 2024 Porista Marianne Holm Larnemaalta, 2024 Palangasta Marit Sundelta ja 2025 siis Kajaanista Mette Tuftelta. 

Kajaani 2025 Kuvat Frida Slotte

FCI:LTÄ VAHVISTUS

Harmi

Tänään ilmestyi Koiranettiin tieto, että Harmin CIB-arvo on vihdoinkin vahvistettu FCI:llä. Odotellaan sitten vielä postista diblomi, joka pääsee kehistettynä seinälle muiden koiriemme CIB-diplomien rinnalle. Tämä titteli  on tietysti erityisen hieno, koska Harmi on oma kasvattimme ❤

Harmi on nyt virallisesti 
CIB FI & SE & NO & EE & LT MVA FI JMVA NORDJV-22 FINSG
NARRAAJAN POHJOLAN HARLEKIINI 

Seuraavaksi meillä on nyt lähiajoille toiveissa ihan muu kuin näyttelyreissu Harmin kanssa, toivotaan että matkasuunnitelmat saadaan toteutettua. 

Kiitos vuodesta 2024!

kirjoittaja

Vuosi 2024 on mennyt ilman suurempia murheita ja takaiskuja. Eli kaikkinensa voimme olla oikein tyytyväisiä kuluneeseen vuoteen. 

Näyttelyrintamalla saatiin todellisia onnistumisia ja tähtihetkiä, niistä olemme iloisia ja kiitollisia kasvatinomistajille, jotka tämän mahdollistivat. Meno oli hurjan hienoa:

Nerosta (CIB, FI&EE&LT MVA FI JMVA Narraajan Preiskarin Vartija) tuli meidän ihka ensimmäinen Kansainvälinen valio! Viimeisen tarvittavan cacibin Nero sai Liettuasta toukokuussa ja samalla se valioitui myös Liettuaan. Nerolle syntyi vuoden lopussa ensimmäinen pentuekin Restuan’s -kenneliin, mielenkiinnolla seuraamme pentuja tulevaisuudessakin.

Väinö (FI&SE MVA FI JMVA Narraajan Pohjanmaan Pelle) sai toukokuussa viimeisen Suomen sertinsä ja jemmassa olleen Ruotsin sertin kera se valioitui molempiin maihin kerralla. 

Harmi (CIB* FI&SE&NO&EE&LT MVA FI JMVA NORDJV-22 FINSG Narraajan Pohjolan Harlekiini) ei käynyt kotimaan kehissä vuoden aikana ollenkaan. Sen sijaan se kävi mutkan Ruotsissa (vara-cacib), Norjassa (vara-cacib, sert) sekä Liettuassa, josta se sai tarvittavan cacibin Kansainvälisen valion -arvoon, valioituen samalla Liettuaankin. Nyt odotellaan FCI:n vahvistusta CIB-arvolle.

Sansa (FI&SE&EE&LT MVA FI JMVA JV-22 Narraajan Pooki Flakkaa) kävi puolestaan myös kotimaan kehissä ulkomaiden lisäksi. Vuoden aikana se sai cacibin Suomesta ja Liettuasta ja Liettuan sertillä valioitui myös sinne.

Noma (FI MVA Narraajan Pohjoisesta Tuulee) sai viimeisen Suomen sertinsä elokuussa ja kuittasi itsellensä valion arvon siinä missä sisaruksensakin. 

Rambo (FI MVA FI JMVA NORDJV-22 Narraajan Pohjoisen Puuhaparta) jätti kotimaan kehät väliin, mutta se poikkesi lomamatkalla Norjassa. Sieltä ei matkaan kuitenkaan menestystä tarttunut. Rambo on sen sijaan keskittynyt muihin harrasteisiin, missä se onkin omassa elementissään. 

Muihin harrastuksiin on näyttelyiden lisäksi keskittynyt myös Harmi. Se on kesän treenannut agilityä ja olisi varmaan jo startannutkin jos ohjaaja olisi kisainnostuneempi. Rally-tokoa on alokasluokan kylteillä nyt syksymmällä harjoiteltu omaksi iloksi, kun meillä ei ole agilityssä täällä talvitreenrihin mahdollisuutta. Lisäksi on harjoiteltu noseworkin alkeita, mistä Harmi on jo myös päässyt vähän jyvälle. 

Kaikista tärkeintä tietysti on, että kaikki ovat toimittaneet mitä parhaiten kotikoiran virkaa ja omistajat ovat koiriinsa tyytyväisiä. Se on se paras juttu!

Omista koirista näyttelykehään nuorison lisäksi pääsi myös veteraani-Takku. Helmikuussa Torniossa se juoksenteli itselleen toisen veteraanisertinsä ja ajateltiin että se oli sen näyttelyuran hieno lopetus. Siltä nimittäin oli löytynyt varpaasta patti, jonka patologi osoitti olevan verisuonikasvain. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin amputoida se varvas. Ja kaiken lisäksi se oli jo toinen poistettu varvas samasta jalasta, siitä on meinaan nuorena tapaturman seurauksena jo yksi varvas viety. Mutta Takku on sinnikäs ja lujaa tekoa. Se viittasi kintaalla epäilyille ja toipui amputaatiosta hienosti. Niinpä se sitten teki vielä paluun veteraanikehiin ja Torniosta heinäkuussa haki rotuspecialistilta viimeisen veteraanisertinsä valioituen veteraanivalioksi. Samalla se sai tarvittavan pisteen saavuttaen Snautserikerhon myöntämän Finnsieger -arvon. Näin ollen sen titteliriviksi muodostui eläkkeelle jäännin myötä CIB NORD&FI&SE&NO&EE MVA FI VMVA EEJV-16 FinSg. Nyt se taitaa jättää kehän nuoremmille. 

Narri ei käynyt kehissä ollenkaan, harrasteli muuten kaikkea kivaa siinä tyttärensä treenien ohessa. Se on oikein onnellinen kun pääsee reissuille mukaan ja saa osallistua vaikka vain katsomalla. 

Takku_veteraani

Mitäs sitten ensi vuonna? Suomessa on Maailman Voittaja -näyttely, jonne tietysti olisi tavoitteena osallistua jonkun oman koiran kanssa. Joka tapauksessa se on tapahtuma, jota ei mitenkään voi jättää väliin, tai ainakin tosi ihmeitä pitää tapahtua. 

Ensi vuoden suunnitelmissa on myös Harmin astuttaminen. Mikäli kaikki onnistuu ja Harmi saa pentuja, sen harrastusvuosi typistyy, mutta muutoin jatketaan sen kanssa siitä mihin jäätiin. Jos saataisiin jossakin lajissa startattua virallisissakin kisoissa, mitään pakkomiellettä siitä ei kuitenkaan ole aikomus tehdä. 

Sansa käy mahdollisesti ainakin kotimaan kehissä, tavoitteena sillä on se viimeinen cacib jostakin. Narri tulee keväällä veteraani-ikään, kysellään siltä sitten mitkä ovat sen suunnitelmat. 

Laitellaan tähän vielä vähän kuvia kuluneesta vuodesta. 

Muistoja Harmin elämästä kuluneelta vuodelta ⇓

Suunnitelmia alkuvuodelle 2025

kirjoittaja

Odottelemme Harmille seuraavaa juoksua alkuvuodelle ja jos kaikki menee hyvin, lähdemme astutusreissulle Puolaan. Monta mutkaa voi olla vielä matkassa, mutta suunnitelmia on hyvä olla. Tästä pentuesuunnitelmasta voit lukea lisää Pentuja-sivulta 

Pentuja

 

Nerolle tulossa pentuja!

kirjoittaja
Kuva: Laura Niuro

Kennel Restuan’siin on tulossa pentuja, joiden tuleva isä on Nero (Narraajan Preiskarin Vartija). Mukavaa nähdä millaisia pikku partasuita sieltä aikanaan maailmaan tupsahtaa. Lyytin tiineys on nyt ultralla varmistettu. 

Kaikki peukut pystyyn, että Lyytin loppuodotus ja synnytyskin sujuu hyvin. Elämme jännittäviä aikoja!

pALANGA 20-22.9.2024

kirjoittaja

Vaikeuksien kautta voittoon!

Syksyinen retki kauniiseen Liettuan Palangaan onnistui täyttämään kaikki tavoitteet niin tulosten kuin reissunkin suhteen!

Alun passihässäkän jälkeen päädyttiin ensimmäiseksi yöksi Tallinnaan, josta seuraavana aamuna jatkettiin leppoisaa tahtia kohti Palangaa. Valittu reitti kulki tällä kertaa vähän pienempiäkin tietä pitkin halki Liettuan maaseudun ja maiseman ihastelua riitti siinä ajellessa. Tiet olivat yllättävänkin hyväkuntoisia lukuun ottamatta pieniä pätkiä pikku kylien läpi ajellessa. 

Palangasta olimme varanneet mukavan huoneiston parilla makuuhuoneella, joten meillä oli ihan kivasti tilaa majoittua kahden matkassa olleen koiran kera. Muutoinkin huoneisto oli hirmuisen siisti ja lähistöllä kivat koirien ulkoilutusmahdollisuudet. 

Näyttelyihin oltiin ilmottauduttu kolmelle päivälle, kaikkina päivinä oli kansainvälinen näyttely Compensa Camping-alueella. Luvassa oli snautsereille joka päivälle pohjoismaisia tuomareita, joka oli yksi houkutin sinne ilmoittautuessa.

Perjantaina aloitettiin ”urakka” Norjalaisen Marit Sunden tuomaroidessa snautsereita. Mukana oli mukava porukka suomalaisia koiria ulkomaisella juniorinartulla höystettynä. Sansa kilpaili avoimessa luokassa ja Harmi valioissa. Sansa luokkavoitolla lunasti paikkansa narttujen Cacib-kisaan, Harmin sijoittuessa valioiden kolmanneksi. Sansa olikin tuomarin mieleen niin paljon, että voitti narttujen Cacibin ja samalla myös N-sertin, jolla tuli Liettuan valioksi! Ja lopuksi serkkupoika-Sakua vastaan kilpaillessaan Sansa vielä sinetöi hienon päivänsä ollen rotunsa paras. Loistava alku viikonlopulle!

Perjantaina käytiin Päivin ja Jarin kanssa syömässä mukavassa ravintolassa, jossa sai oikein maukasta ruokaa ja koirillekin löytyi mukava varjoisa paikka odotella. Sen jälkeen käytiin ihastelemassa todella siistiä ja kaunista puistoa keskellä Palangan keskustaa ja näin koiratkin pääsivät näyttelypäivän jälkeen kunnon jaloittelulle. 

2024-09-20Palangapodium162981
2024-09-20 19_10_31

Lauantai-aamuna ei ollut näyttelypaikalle mikään hirmuinen hoppu, koska kehät alkoivat meillä vasta iltapäivällä, joten ehdittiin tehdä pitkä aamulenkki kauniilla rannalla. Hiekkarantaa riitti silmänkantamattomiin ja sitä reunusti ihan kapea metsäalue. 

Vuorossa oli siis toinen kansainvälinen näyttely samalla paikalla muutaman kilometrin päässä majoituspaikastamme. Lauantaina snautsereita saapui arvostelemaan Jens Utke Ramsing Tanskasta. Koska Sansa oli jo edellisenä päivänä saanut kaiken tarvitsemansa, eikä lisä Cacibit olisi tässä vaiheessa sitä hyödyttäneet, päätimme jättää sen pois kehistä. Eli meiltä ainoana kehässä siis Harmi valioluokassa. Tälle päivälle oli ilmoitettu muutama ulkomainen koira enemmän, joten kova kilpailu oli tiedossa edelleen. 

Harmi esiintyi kauniisti ja niinpä se nappasi ensin valioluokan voiton ja sitten narttujen Cacibin jolla siitä tulee FCI:n vahvistuksen jälkeen kansainvälinen muotovalio! Meillä on siis jo kohta toinen C.I.B. tässä pentueessa! Narttujen voiton ansiosta Harmille tietysti tuli myös se N-serti, jolla se valioitui Liettuaan. Eikä se lopulta sitten jäänyt siskoaan yhtään huonommaksi vaan oli rotunsa paras Saku-serkun ollessa VSP. Ihan uskomattoman hienoa!

1970-01-01 2_00_00 (1) (2)

Lauantaina näyttelypäivän jälkeen käytiin sitten isommalla porukalla syömässä todella hinta-laatusuhteeltaan hyvässä ravintolassa. Seura tietysti oli suomalaisten snautseri-ihmisten kyseessä ollessa ihan ykkösluokkaa, kiitos siitä Arjalle, Jussille, Railille, Pialle, Marja-Leenalle, Anulle, Päiville ja Jakelle. Porukkaan leivottiin viikonlopun aikana useampikin uusi Liettuan valio niin keskikokoisissa kuin kääpiösnautsereissakin sekä saatiin Cacibeja usealle koiralle, joten vähän juhlaankin oli tietysti syytä. 

Syönnin jälkeen käytiin ihailemassa auringonlaskua rannalla ja ottamassa muutama rusettikuva uusista valioista.  Koirat olivat tyytyväisiä päästessään rantalenkille. 

Sunnuntaina oli vuorossa viimeinen kv-näyttely Palangassa tälle viikonlopulle. Koska meillä koirat olivat jo saaneet tarvitsemansa, jätettiin molemmat koirat pois kehästä ja lähdettiin kannustamaan kavereita kehänlaidalle. Sukuun ne tulivat tämänkin päivän voitot, sillä Molla-serkku tyttöjen isän puolelta oli ROP ja Saku-serkku äidin puolelta VSP. Lisäksi tyttöjen velipuoli Rane tuli Liettuan valioiksi ja sai ensimmäiset (vara)-Cacibinsa Sakun ollessa jo kansainvälinen valio. Tuomarina sunnuntaina oli Lisbet Utke Ramsing Tanskasta. 

Vaikka alkuun tuntui että ei päästy laivarantaa pidemmälle, pitkä matka Palangan kauniille rannoille kannatti!  Paluumatka tehtiin vähän isompia teitä ajellen ja sopivasti pitkin matkaa pysähdellen. Tallinnaan ehdittiin sunnuntai-illaksi ja siellä yövyttiin vielä yksi yö ennen maanantain kotia paluuta.

Menomatkalla ehdittiin pikaisesti käydä moikkaamassa myös Nero-poikaa (Narraajan Preiskarin Vartija) Janakkalassa. Nerolla oli juuri hetkeä aiemmin käynyt morsian vierailulla, joten pääsemme jännäämään tuleeko meidän pentueelle ensimmäistä jälkikasvua. Tulevan pentueen emä on hienosta sisarussarjasta oleva Lyyti (Restuan’s Duchess), joten peukut pystyyn että astutus on onnistunut ja Laura saa Restuan’s kenneliinsä pikku partasuteja. 

Nero (CIB FI & EE & LT CH FI JCH Narraajan Preiskarin Vartija)

Nyt sitten huilitaan ja vaihdetaan vähäksi aikaa muiden harrasteiden pariin. Sansan kanssa palataan kansainvälisten näyttelyiden kehiin sitten ensi vuonna, tavoitteena saada sillekin se viimeinen tarvittava Cacib. 

Harmi